Omnia vincit amor

Kesän 2014 ehdoton kohokohta tiivistettynä

tai

häät kaason silmin

<3

Aamu klo 10 - morsian kampaajalle

samalla meikkailua

ja kikattelua

Sieltä kauppohin viime hetken ostoksille, ja vauhdilla morsiamen kotiin. Lounastusta ja sitten se odotetuin..
 ..eli häämekon pukeminen ja lähtö kohti kirkkoa.

Vihkiminen: kaasoilla ja bestmaneilla (ja vähän hääparillakin?) ramppikuumetta, mutta kaikki sujuu hyvin. Kukaan ei pyörry tai muuten vain kaadu, valoisat hymyt sinkoilevat poikki kirkon käytävän - joka on toiseksi pisin koko armaassa isänmaassa.

                                                       Ja juhlat saivat alkaa :)

                (Joistain hyvin oleellisista asioista - kuten hääkakusta - ei valitettavasti ole kuvia, koska kiire :D)

Pöytäkoristeita

Hääkarkit :)

Kaasojen ja bestmanien vastuulla oli juonto ja samalla ohjelman yleinen sujuvuus. Ohjelma oli minusta suunniteltu hyvin, juuri sopivasti ääneen pääsivät hääparin perhe ja ystvät. Oli neuvoja ja ohjeita, sekä leikkejä + naurua. Kaasot luovuttivat hääparille todistuksen morsiamen vaimotaidoista ;) Niitä testattiin kesäkuussa järjestetyissä polttareissa. Morsian selvitti kaikki testit erinomaisin arvosanoin.

Viimeisenä ohjelmassa oli kimpun ja sukkanauhan viskelyt. 

Mekon alta vaan tahtoi löytyä muutakin kuin se sukkanauha (tennari, mammakalsarit ja pannu - näin muutamia mainitakseni) ;)

Naimisiin tahtoisi jokunen muukin.

Sitten oli aika tuoreen aviomiehen kiittää vieraita ja saattaa kuvankaunis vaimonsa autoon. Yhteinen matka hääparina sain alkaa.

Kaasokamuni hoitaa velvollisuuksiaan ja suoristaa mekon ennen autolle siirtymistä :)

Onnelista sukua.

Auton hävittyä näkyvistä me taustajoukot palasimme juhlasaliin istumaan väsyneinä, onnellisina ja jotenkin haikeina. Oli todella erikoinen fiilis, en ole koskaan kokenut vastaavaa. Äärimmäistä onnea ja omistuista tyhjyyttä. Matka tähän päivään oli ollut pitkä: palavereita, facebook-ryhmiä ja joukkokeskusteluja. Salaisuuksia, kuiskuttelua, äänekästä hassuttelua. Nyt se kaikki oli yhtäkkiä ohi.

Onneksi uusia juhlia on edessä vielä paljon. Innokkaina ilmoitimmekin hääparille odottavamme kutsua heidän uuden asuntonsa tupareihin ;)

Tiimi

Ps. Rakas kaasokaksoseni piti häissä niin kauniin puheen, että olisi häpeä jättää se erikseen mainitsematta. Hän myös kirjoittaa blogia, jonne pääset tästä.

                                                    Jäljelle jää enää yksi kysymys:

                                  Kenen kanssa nyt pukeudun samanlaisiin vaatteisiin?

Pus <3

Heinäkuun 19.

                                           Tässäpä viisitoista kuvaa eräältä lauantailta mammalassa                                  
                                                            Kyseessä on siis tietenkin..                                        

                                    ...serkun syntymäpäivien juhlintaa porukalla 19. heinäkuuta :)

        Juhlat aloitettiin syömällä  liian paljon ja liian nopeasti. Mutta mua ei taaskaan kaduta :D

Hodaria :)

Lättyä :)

Oma yksityinen uimarantakin oli ilmestynyt mammalan pihalle ;)

Kylmettynyt(?) uimari :)

Piiloleikki on tullut meitin reuhkassa uudestaan muotiin ei se kyllä koskaan muodista kadonnutkaan..

Tällä kertaa piiloleikkiin osallistujien ikähaarukka oli melkoinen - nuorimmat vasta koulu-uransa aloittaneita, vanhimmat sellaisia kolmekymppisiä.. ;)

Piiloleikit tahtovat meillä joskus mennä vähän extremen puolelle. Hyväksi piiloksi voidaan lukea vaikkapa muurahaisten asuttama lahonnut peräkärry, vanhan kuusen latva tai penkki keskellä pihaa - yllättävän hyvä  piilo. Voin suositella!

ninja?

Kohti korkeuksia :) Keskimmäiseen kuuseen mentiin piiloon

Missä?

Siiiinä :)

                                      Muutakin yleistä riekkumista tehtiin hyvässä hengessä.

kaunista :)

Apina.

                     

                                                      Suuria vesipisaroita..
                                                                 
                                                           Lähtömerkki siis :)

Kiitos juhlista, S! <3


Pus <3

Täydellinen päivä

Meitin vaari - Ressi - on ollut vähän allapäin. Ihan syystäkin. Se joutui lekurille, sai monenlaista tablettia ja voidetta...ja kaulurin. Ensimmäistä kertaa elämässään. 

Rex ei ymmärrä kaulurin ideaa, ja jumiutuu paikalleen aina kaulurin osuessa johonkin. Ja sehän osuu. Siinä määrin, että äiti on nyt nimitetty Ressin henkilökohtaiseksi avustajaksi. (Esteen puuttuessa Ressi jumittuu vaikka tasaiseen maahan)

Piristääkseni kultamussukkaani vein sen aurinkoiselle lenkille. Meillä on perinteenä kävellä lyhyt lenkki, joka kulkee hetken Kirkkojärven rantaa pitkin. (Kiskolaisille: rantalenkki) Venerantaan Ressin on aina pakko päästä. Vuodenajasta riippuen joko uimaan, katsomaan kanadanhanhia tai viilettämään vapaana jäätä pitkin. 

ranta.

 Levätilanne oli mikä oli (itseäni lainatakseni: muistikuvieni mukaan pelkkä isovarpaan dippaaminen rantaveteen riittää muuttamaan pahaa-aavistamattoman uimarikokelaan punaviherpilkulliseksi öriseväksi allergiamonsteriksi) mutta uimaan se koira paineli silti. Mikä ei sinänsä ole 30 asteen helteessä ihme ollenkaan. 

Uimisen jälkeen koitin ottaa Ressistä hyvin  miehekkäitä, vanhahkon  alfauroon vaaraaa ja voimaa tihkuvia kuvia. Mutta pelätkää ja kunnioittakaa nyt sitten tota nallekarhua. Ainoa miehisyyteen viittaava karski piirre on tuo "luodinreikä" silmien välissä - mutta sekin on todellisuudessa vain pienisuuri ällöttävä vanhuudenlisä: rypäleterttua muistuttava (mutta kuitenkin vaaraton) märkivä syylä. Grauh. Huomatkaa kumminkin puun ympärillä oleva ketju. Ketjuthan on tositosi miehekkäitä, opin sen jo yläasteella 13-vuotiaiden gangstojen pukeutumista seuraamalla.

American(cockeri) alpha male? ;)

Mun vauva <3

 Me ollaan Ressin kanssa jo lähes 10 vuotta oltu the tiimi. Yhdessä ollaan koluttu (ah, niin ihanan) Kiskon metsiä, hiekkateitä ja peltojen pientareita. Luulisin, että ollaan kyläläisille tuttu näky huolimatta mun laiskuudestani lenkkeilyn suhteen.., yhtä tuttu kuin eräs paikallinen anonyymi mammasti vanhan mustan pystykorvansa kanssa on minulle. En tiedä kummankaan nimeä tai tarinaa, mutta se kaksikko on hyvin tuttu. Yhdessä ne edustavat jotain. Se nainen sen koiran kanssa. Yksinään heitä ei voi määritellä.

(Kukaan ei varmaan huomaa orastavaa ikäkriisiä? Eihei, ei omasta iästäni, vaan ikäkriisi Ressin iästä ja sairastelusta. Mitä on yksi ilman toista?)

Minä ja hän = me

 No mutta asiaan. Lenkiltä selvittyämme huuhtelin koiran (jospa siitä ei sitten tulisikaan allergiamonsteria?) ja päästin sen vapaaksi ilman kauluria. Siitä innostuneena se riekkui ja rellesti kantapäänsä tulehtuneen kovettuman auki. Paikkasin jalkaa rasvojen ja desinfiointiaineiden ja elastisten tarrasiteiden kanssa niin innokkaasti, että purettuani hoitoviettini koira ei päässyt enää kävelemään ollenkaan. Soitin sitten maailman parhaalle moniosaajalle - äidille. Ohje oli yksiselitteinen. Jos koira ei voi kävellä, on side liian tiukalla. (Luulisin, että nää on niitä asioita jotka jokaisen tulisi maalaisjärjellä ymmärtää??) Melkeen päätin turhautuneena alkaa vääntämään sitä 'äitienpystyenjaksatuupelastamaanmut' -itkua, mutta muistin viime tingassa ikäni, kokosin itseni ja aloitin koko ällöttävän homman alusta. Se on muuten tavallisen tuskallista, kun on jo käyttänyt koko vuoden 2014 hoivaviettivaraston tyhjäksi. Mutta koira sai jalkansa pakettiin ja porkkanan palkinnoksi, ja kaikki olivat lopulta onnellisia.

Koiran saatua kaipaamaansa sääliä tekemistä rentouduin ilta-auringossa ystäväni kanssa kirkkojärven uimarannalla. Jopa uskallettiin kokeilla uimista, vaikka rannassa olikin useampi kuollut kala muistuttamassa järven kohtuullisen komeista mistälie monsteripitoisuuksista. (Toistaiseksi minulle ei kuitenkaan ole kasvanut yhtään ylimääräisiä raajoja, enkä ole muuttumassa siniseksi, vihreäksi tai oranssiksi- eli järvi on okei kunnes toisin todistetaan.)

Järvelle tultaessa..

...ja sieltä lähdettäessä.

Uimakoulun jälkeen olen uinut kirkkojärvessä ehkä 5 kertaa. Tänään aloin rakastua siihen pahaseen levälätäkköön uudestaan.

Koko kesä on muutenkin mennyt kotiseutuun rakastuessa - joka päivä kesä näyttää tulevan kypsemmäksi, kauniimmaksi ja täyteläisemmäksi.. En ymmärrä, miksi koskaan halusin lähteä täältä pois.

Kuitenkaan en aio enää ottaa tavaksi haikailla vuorotellen mennyttä ja tulevaa. Aina sitä, mitä ei voi saada. Tänä vuonna aion oppia olemaan kotonani Hetkessä. En halua sitoa itseäni maisemaan, tavaraan tai taloon - olkoonkin Koti. Haluan löytää jokaisesta päivästä iloa, ehkä joistain myös surua, ja ainoastaan vain olla.  Enkä aio huolehtia huomisesta. Eihän sitä ole edes kenellekään luvattu?

Therefore don't worry about tomorrow, for tomorrow will worry about itself. Each day has enough trouble of its own.

Aikuisuus

Syntymäpäivätyttö miettii - mitä tulee 18.7.2014 jälkeen?

Pitäisikö mun tänään alkaa tuntea itseni aikuiseksi? Olen jo pitkään odottanut sitä maagista aamua, jona herään ja huomaan muuttuneeni yön aikana aikuiseksi.

Mun elämässäni on ollut muutamia pieniä merkkipaaluja, joiden ohittamisen luulin leipovan minusta ihan oikean, hillityn ja hienostuneen aikuisen naisen.

Mutta ei se aikuisuus vaan alkanutkaan.

Ei rippikouluiässä, ei ensimmäisellä ehtoollisella

Ei alkon ovien auetessa

Eikä silloin, kun ensimmäisen kerran istuin ratin taakse

Ei sinä päivänä, jona vanhempien wilmatunnukset poistettiin

Eikä vielä silloinkaan, kun meidät kruunattiin valkoisilla lakeilla

En saavuttanut aikuisuutta monilla iloilla  tai sydänsuruilla,

en häillä enkä hautajaisilla.


Niinpä ilmoitan nyt, 20-vuotiaana, liittyväni Kadonneisiin Poikiin, hommaavani jousipyssyn ja nuolia, pystyttäväni teltan Mikä-Mikä-Maahan ja aloittavani ikuisen lapsuuden ja seikkailun. 

Aion nauraa - kiipeillä puissa ja koskissa, juosta ja hyppiä, enkä koskaan, koskaan halua kasvaa aikuiseksi.

Mutta ensin keitän kahvit ja syön kakkua ;)

He can fly! 
Now, you try
I'll think of a mermaid lagoon
Oh--underneath a magic moon
I'll think I'm in a pirate's cave
I'll think I'll be an Indian brave
Now, everybody try--one, two, three!
We can fly! We can fly! We can fly!

This won't do--what's the matter with you?
All it takes is faith and trust... oh!
And something I forgot--Dust!
Dust? Dust?

Yep! Just a little bit of pixie dust

Now, think of the happiest things.
It's the same as having wings
Let's all try it, just once more
Look! We're rising off the floor
Jiminy! Oh my! We can fly!
You can fly! We can fly!
Come on, everybody, here we go!
Off to Never Land!

Think of a wonderful thought
Any merry little thought
Think of Christmas, think of snow
Think of sleigh bells - off you go!
Like a reindeer in the sky
You can fly! You can fly! You can fly!

Think of the happiest things
It's the same as having wings
Take the path that moonbeams make
If the moon is still awake
You'll see him wink his eye
You can fly! You can fly! You can fly!

Up you go with a heigh and ho
To the stars beyond the blue
There's a Never Land waiting for you
Where all your happy dreams come true
Every dream that you dream will come true

When there's a smile in your heart
There's no better time to start
Think of all the joy you'll find
When you leave the world behind
And bid your cares good-bye
You can fly! You can fly! You can fly!

Mun uusi posse ;)



                                                                          ---




PS, Puutarhakuulumiset:

....Ja meitin Juniori, aka Herra W, aka Pönttöpää Kaheli on myöskin elossa ja hyvinvoiva :)

Pus <3

Paradise unexplored

Kävin kasvimaalla seuraamassa Naga Morich -chilien kasvua. No, eivät ne kasva. Murr.

Naga Morich lajiketta pidettiin pitkään tulisimpana chilinä (nykyään on jalostettu vielä ihanampi kamalampi kasvihirviö). Lajike on peräisin Nagalandista, Intian koillisesta osavaltiosta.

Sain talvella Intiassa reissatessani eräältä nagapojalta kuivattuja chilejä, ja päätin kokeilla kasvattamista. Suomen ilmasto vaan ei tunnu ihan ihanteellistelta näille kuuman auringon lapsille.

Kasvimaa ja nagachilit saivat mut fiilistelemään Nagamaata. En edes tiennyt että maailmassa on sellainen kolkka - ennen kuin huomasin matkustaneeni sinne. Noh, kaikkea oppii.

Jos Intiasta tulee mieleen ainoastaan viiksikkäät, intialaisen näköiset miehet, hindut, lehmät ja intialaisen näkäöiset vaatteet ja intialaisen makuinen ruoka, niin tässäpä tulee pieni infoläjäys:

Intia on, kuten kaikki tietävät, valtava maa. Sekä pinta-alaltaan, että väkiluvultaan. (Intia tulee pian ohittamaan - ellei ole jo ohittanut - Kiinan maailman väkirikkaimpana maana.)

Ei siis pitäisi olla yllätynyt siitä, miten moninainen kulttuurien kirjo Intiaa värittää.

Kieliä, kansoja, uskontoja.

Ehkä vähiten tunnettua aluetta ovat Seitsemän Sisarta - seitsemän osavaltiota koillisessa Intiassa. Ne eroavat muusta Intiasta kaikista räikeimmin, ja olivat pitkään suljettuja ulkomaalaisilta.

Wikipedia:

The Seven Sister States (Assamese: সাতভনী ৰাজ্য), also called "Paradise Unexplored," is a name given to the contiguousstates of Arunachal Pradesh, Assam, Meghalaya, Manipur, Mizoram, Nagaland and Tripura in northeastern India. 

On vaikeaa selittää eroa muun Intian ja koillisten osavaltioiden välillä. Mutta yritetään. Kuvittele astuvasi junaan vaikkapa Kalkutassa ja nousevasi junasta Dimapurissa (kaupunki Nagamaassa). Se on kuin astuisi Intian rajan yli suoraan Laosiin. 

Mausteet, vaatteet, talot, ihmisten kasvonpiirteet - mikään ei vaikuta kovin "intialaiselta". 

(Fun fact, esimerkiksi Nagamaassa vallitsi suhteellisen pitkään perinteinen, vahva soturikulttuuri. Mutta sielläpä ei asunut ihan mitä tahansa arkipäiväisiä keihäänkalisuttajia, ei. Vaan pääkallonmetsästäjiä.)

Nyt kun kaikki on sopivan kiinnostuneita Nagamaasta (sinne saa turistitkin nykyään matkustaa!), tässä muutama linkki. 

Youtubesta löytyvä dokumentti:

India's Lost World

Nagamaalaista musiikkia:

Marks of War

Nagamaassa syödään hyvin erilaista ruokaa kuin, ööh, "Intia-Intiassa" (termit on mulla hallussa?).
Kaikkea syödään mikä liikkuu, esim koiria.

Nagaruokaa

Vuosittain Nagamaassa järjestetään Hornbill festivaalit, joiden tarkoitus on pitää yllä ystävyyttä heimojen välillä ja esitellä heimojen kulttuuria.

Hornbill festivaaleilta

Chiliä syödään kilpaa Hornbill festivaaleilla


Rengma sotureiden perinteinen tanssi


Nauttikaa pienestä seikkailumatkasta tietokoneen ääressä, mä painun takaisin kasvimaalle selvittämään, mitä temppuja voisin tehdä chiliparoille.

Pus <3

Lauantai

Päivänsankari

 Lauantai oli aivan ihana päivä!




Lähdin rakkaan ystäväni Empun kanssa suureen maailmaan a) juhlimaan neidin kahdettakymmenettä syntymäpäivää b) katsastamaan tulevaa kotikaupunkiamme, Helsinkiä :)

Haahuilimme ympäriinsä vailla mitään ehdotonta päämäärää, ja keskityimme päivästä nauttimiseen. Sitä pitäisi harrastaa useammin.

Turistin osa on oikeastaan aika hauska  - saa tehdä mitä haluaa, ihmetellä, ottaa valokuvia, tuijotella. Nauraa kovaan ääneen.

Empun jääjogurtti

Olin tylsä ja valitsin -taivaallisen- suklaajäätelön

 Me tassuttelimme kovista säästösuunnitelmista huolimatta tai niiden yllyttäminä kohtuullisen suoraan vaatekauppoihin. Olen (hiukan) lakannut inhoamasta shoppailua, joten tulevaisuudessa me voidaan Empun kanssa olla aika pitelemätön kaksikko ostosten tekemisen suhteen. O ou..

Mutta rahaa taisi loppupeleissä kulua enemmän herkkuihin kuin vaatteisiin. (Sekään ei vissiin kauhean positiivista ole??)

Aurinko paistoi herkuttelijoiden niskaan pilvettömältä taivaalta koko päivän, mikä on pienoinen ihme Suomen kesässä. Universumi hymyili meille :)

Kauppahallista löytynyttä välipalaa

 :)

Minipiknikin eväitä

Helsingistä selvittyämme jatkoimme syömistä iloista yhdessäoloa Empun kotona. Meitä odotti grillaus ja aivan älyttömän hyvin onnistunut pavlova-kakku. Löysin ehdottomasti itselleni uuden suosikkikakun :)

Kynttilät sammuivat ensimmäisellä puhalluksella - eiköhän se meinaa onnellista vuotta päivänsankarille.

<3

Pus <3

Hyvät uutiset

Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!!!!!!!!!!!!!!

Tällä viikolla posti toi aivan uskomattoman hienon yllätyksen - helsingin yliopiston kirjekuoren. 

Olen halunnut (tai no, halunnut periaatteella "kun en muutakaan keksi") englantilaista filologiaa lukemaan, mutta 2013 ovet eivät mulle auenneet. Tänä keväänä hain uudestaan helsinkiin, sekä "varoiksi" jyväskylään.

 Paitsi että.. Taaskin pääsykoekirjat osoittautuivat super hyper älyttömän tylsiksi, ja lähdin jyväskylän pääsykokeeseen paljon paremmin valmistautuneena kuin helsingin kokeeseen (koska jyväskylän kokeeseen oli useampi sata sivua vähemmän materiaaleja... :D). Kokeen jälkeen jäi ihan mukava olo, mutta en silti uskaltanut kauheasti toivoa - oli mulla 2013 keväänä myös ihan suhteellisen onnistunut olo kokeen jälkeen. 

Helsingin kokeen puolestaan meinasin jättää kokonaan välistä huonon valmistautumisen takia. Raahauduin kuitenkin kiukkuisena koepaikalle, tuhersin jotain muutaman tunnin ajan paperille - ja lähdin noin tunnin etuajassa pois varmana siitä, että mun yritykselleni korkeintaan nauretaan yliopistolla. 

En missään vaiheessa uskonut omaavani mitään mahdollisuuksia päästä helsinkiin (pessimisti ei pety!), joten jyväskylän hyväksymiskirjeen jälkeen aloin heti etsiä itselleni asuntoa. Suunnittelin ottavani paikan vastaan odottamatta ollenkaan helsingin tuloksia. 

Onneksi olen laiska. Samana päivänä kun töissä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ilmoittautua opiskelemaan jyväskylään, sain äidiltäni puhelun. 

Helsinki. Haluaa. Minut.

 Vau.

Turhaan olin viikon päivät itkenyt muuttoa 400 kilometrin päähän koko tähänastisesta elämästäni 

(okei oon säälittävä :D)

Opiskelupaikasta innostuneena aloin taas entistä ahkerammin juoda earl greytä ja kuunnella bbc radiota. 

Ja meinasin perustaa miniblogin englanniksi tukemaan opintoja, mutta saa nyt nähdä jatkuuko into :DD

Nyt vaan mars asunnon metsästämiseen!

                                                  Parasta viikonloppua kaikille <3<3

Pus <3