Unelmoida unelmoida (hehe)

Ehkä liittyen edelliseen postaukseen ja kaikkeen viimeaikaiseen, juteltiin pitkään unelmoimisesta Empun kanssa tässä yks ilta. 

Parikymppisen elämään mahtuu..kaikenlaista – minne kouluun tai minne töihin, minne asumaan, tulevaisuus, työttömyys, aikuisuus, nuoruus. Niin paljon asioita selvitettävänä.

Mun lukioaika oli ihan mahtavaa. Suunnittelin välivuotta ja luin ylppäreihin ja pääsykokeisiin, elin hetkessä eikä tarvinnut murehtia mistään. Paitsi kokeista – ylppäreistä murehdinkin sitten ihan kunnolla.

Nyt oon viimeaikoina herännyt siihen todellisuuteen, että mulla ei enää ole unelmaa.

Pitkään mun unelma oli matkustaa – ja vaikka vieläkin haluan matkustaa, oon oikeastaan tyytyväinen elämääni Helsingissä ja tiedän et nyt on aika rauhottua ja opiskella. Sitä paitsi, oon nähny maailmaa ihan tarpeeks tälle kahdellekymmenelle vuodelle. Nyt voi pitää taukoa.

 Unelmoin myöskin hyvästä ylioppilastodistuksesta, ja sitten koulupaikasta. Mut nyt lukio on jo ohi ja opiskelut jatkuu myöskin. Missä on seuraava unelma?

Tai no, onhan mulla miljoona unelmaa – matkustaa ympäri maailmaa, nähdä Amazonin sademetsä ja Etelämanner ja päästä safarille, oppia puhumaan swahilia, perustaa eläintarha ja haaksirikkoutua. Mennä naimisiin ja muuttaa vanhaan omakotitaloon maaseudulla, ja viettää loppuelämäni huolettomasti omenapuita ja tomaatteja viljellen. Saada puolisen tusinaa lasta, tai jos niitä ei siunaannu niin (erästä ystävää lainatakseni) adoptoida ainakin sama määrä koiranpentuja.

Mutta kaikki noi unelmat on tavallaan 'yleisiä', määrittelemättömiä unelmia, jotka leijuu jossain tyhjiössä takaraivossa ja toteutuu jos on toteutuakseen. Mulla ei ole mitään konkreettista unelmaa, jota ajattelisin ja yrittäisin aktiivisesti toteuttaa. Jonka eteen tekisin töitä.

En tiedä onko tämä hyvä vai huono idea, mutta aion miettiä itelleni listan unelmista, jotka koitan toteuttaa. Ihan arkisia, helposti toteutettavia juttuja. Ja sitten ehkä opin taas unelmoimaan, ja päädyn keksimään jonkinlaisen unelman koko elämälleni.

Tässä on onnellisuuden paradoksi – onnellisuus on omasta mielestäni isolta osalta tyytymistä siihen mitä on mutta toisaalta myös unelman tavoittelemista. Ja ystäviä. Niistä onnellisuus on tehty.

   

Current Swell - Long Time Ago

Pus <3

Fifty shades of Green

Lunta ja vettä, loputonta harmautta. Surua. 

Muutaman viikon keväinen aurinkojeejee villitys katkesi kuin seinään.

Mutta ei auta muu kuin uskoa, että aurinko ja ilo vielä ilmestyvät jostain pilvien takaa. 

Siksipä aion (taas kerran) etsiä asioitten hyvät puolet ja kiinnittää huomioni niihin. Laskea siunaukseni, niinhän se sanonta kolmannella kotimaisella menee. 

Pitkän talven jälkeen ehkä paras piristäjä on vihreä väri. 

Normaalisti tähän aikaan landella mulla olis jo useampi sata purkkia täynnä terhakoita taimia, ja kuuntelisin aamusta iltaan biisiä Joka maataan viljelee sormet mullasta mustina. 

(Se biisi on aiheuttanu kotona lukemattomia kinoja pikkuveljen kanssa - ilmesesti kaikki ei ihan ymmärrä sen hienoutta yhtä hyvin ku mä...)

Helsingissä koitan kuitenkin pitää multasormeni kurissa - joten tänä vuonna ei syödä AnskuTomaatteja, niisk. 

Olen  kuitenkin onnistuneesti hamstrannut ympärilleni vihreyttä muilla tavoin. Suurimmaksi osaksi lähikaupan heviosastolta. Hyvästi siis makarooni ja tervetuloa salaatit. Ja vihersmoothiet.

                        ....... Joka kevät sama juttu..mut tänä vuonna pääsen rantakuntoon. Tai en .

Anna-Ananas :D

kröhöm siellä alla ON salaattia, lupaan. 

Surullisiin juttuihin liittyen, oon tullu siihen tulokseen että elämä on liian lyhyt ja arvokas tuhlattavaksi. Mulla on ollu ihan hulluja pelkoja (esimerkiks julkisten vessojen pelko, joka rajottaa elämää yllättävän paljon :D) ja oon antanu niille ite liikaa valtaa. En halua olla koko elämääni epävarma ihan tyhmistä asioista. Joten,

kun kävin hulluilla päivillä, otin härkää sarvista ja kohtasin kokonaista kaksi pelkoa.

1) Ostin farkkutakin, koska teki mieli.
Vaikka oon välttäny niitä kun ruttoa koska mun mielestä ne..umm.. ei sovi mun vartalonmalliin. Ihan sama jos leventää, antaa mennä.

2) Ostin samosoita samosia samoja samosoja (?? siis samosa monikossa, suomi on liika vaikeeta).
En oo syöny niitä ku kerran elämässäni, Intiassa junassa matkalla lentokoneeseen. Ne oli hyviä, mut pienet traumat niistä jäi (nimenomaan samosat sai mut voittamaan julkisten vessojen kammon...mut se on toinen tarina se).

Kaks traumaa selätettynä, kaikki on mahdollista, ehkä seuraavaks opettelen syömään äyriäisiä tai tykkäämään hämähäkeistä tai jotain muuta yhtä villiä. Kuka tietää?!

Kasvissamosa

Ja tänään palkitsin itteni tästä menestyksestä mango-banaani nice creamilla! Nam! 

Loppukevennykseksi tilannekuva viikonlopun leivontasessiosta. Koitin löytää sopivan kokoisen astian kakun paistamiseen, ja kyllä, laskin noitten pinta-alat (oli ensin hiukka vaikeuksia muistaa ympyrän pinta-alan kaava.......). Siinä hetken laskettuani huomasin että hupsista, nehän on sisäkkäin. Nooh, ei aina voi olla viksu. 

Matikka oli L. Tosin lyhyt, niinku näkyy.

Pus <3

Naistenpäiviä, söpöliinit!

Hyvää naistenpäivääääääääääääääääääääääää

ääää

ää

ä

ä

Ok I'll shut up.

Niin siis! Joku on ollu landella taukoviikolla, jota ei saa sanoa taukoviikoksi ettei oppilaat luule että se on loma, eli siis lukuviikolla. 

Viikon lorviminen ahkera lukeminen on, tai no, ihan sama. Oon siis tehny kaikkea ja oon nyt hyperaktiivinen!

Oon jopa juossu enemmän ku edellisenä puolena vuotena yhteensä, johtuen ehkä siitä että en Helsingissä omista lenkkareita. Koska oon pihi. Pitäskö hieroo kämppiksen kans kauppoja taas, ostin siltä just korkkarit ;)

Oon myös tehny aikuisten naisten juttuja eli käyny kasvohoidossa! Viime kerrasta onkin jo...vuosi? Ostin hetken huumassa siltä kosmetologilta sellasen Ella Bachen överikalliin hoitavan peitevoiteen, jonka hävitin heti seuraavana päivänä. Käänsin koko kämpän ylösalaisin ja löysin lopulta mokoman putelin (mikä oli onni koska sinne meni koko kevään budjetti) :P 

En voi uskoa itteäni. Mulla on niin paljon käytännön tärkeitä asioita joita pitäs ostaa, mutta en vaa raaski. Sit yhtäkkiä laitan 26 euroa 10 ml puteliin... Huhhuh. Ei hyvä. 

 Mun piti taukolukuviikon aikana lukee espanjaa (lupasin vierustoverilleni et opettelen lomalla numerot yhdestä kymmeneen, sen verran kärsivältä se näyttää kun tarkistan numeron 7 kolme kertaa peräkkäin kellonaikoja opeteltaessa....) mut... Kirpputorit ja lenkkeily ja syntymäpäivät ja muu on vieny kaiken ajan. Oon toki opiskellu myös, löysin youtubesta 8 tunnin mittaisen dokumenttisarjan englannin historiasta - ja aattelin että voisin hyvin korvata David Crystalin kirjan The Stories of English sitä sarjaa katsomalla. Hyvä idea, eh?

Naistenpäivän kunniaksi aion nauttia kaikkea punaista; granaattiomenoita, mansikkasmoothieta ja sellasta. Nii ja edellispäiväsen kebabin jota Rex vähän alotteli.

Jospa sitten jaksais alottaa kuntokuurin kesää varten? (Haha, niin varmaan joo... :P)

Illalla lähden kuuntelemaan Hoiturit -kuoron konserttia, missä mun rakas flunssainen äippäni esiintyy. Tätejä on tullu välillä käytyä kuuntelemassa, mut äitin esityksiä ei ikinä?!? :o Oon huono tytär mutta erinomainen veljentytär ;) Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin ;)

Ennen konserttia aion viettää erinomaisen naistenpäivän vällyjen alla kera netflixin ja Modern Familyn.

Hhmmh. Eipä tässä muuta, siinä mun kuulumiset. Huomisesta eteenpäin puurran taas Helsingissä nenä kiinni kirjoissa. Ja kunhan aurinko alkaa paistaa, aion unohtaa kirjat ja lenkkeillä pitkin Kaivopuistoa ja Kruununhakaa ja missä milloinkin. Ja muistaakseni maaliskuun aikana Kaisaniemen kasvitieteellinen avaa taas ovensa! Jes! <3

PS. Jos joku onneton nainen joutuu siivoamaan naistenpäivänä, ni tässä soundtrackki tilanteeseen kuin tilanteeseen. Varma piristyminen edessä!

Mamma Mia!

Pus <3