Unelmoida unelmoida (hehe)

Ehkä liittyen edelliseen postaukseen ja kaikkeen viimeaikaiseen, juteltiin pitkään unelmoimisesta Empun kanssa tässä yks ilta. 

Parikymppisen elämään mahtuu..kaikenlaista – minne kouluun tai minne töihin, minne asumaan, tulevaisuus, työttömyys, aikuisuus, nuoruus. Niin paljon asioita selvitettävänä.

Mun lukioaika oli ihan mahtavaa. Suunnittelin välivuotta ja luin ylppäreihin ja pääsykokeisiin, elin hetkessä eikä tarvinnut murehtia mistään. Paitsi kokeista – ylppäreistä murehdinkin sitten ihan kunnolla.

Nyt oon viimeaikoina herännyt siihen todellisuuteen, että mulla ei enää ole unelmaa.

Pitkään mun unelma oli matkustaa – ja vaikka vieläkin haluan matkustaa, oon oikeastaan tyytyväinen elämääni Helsingissä ja tiedän et nyt on aika rauhottua ja opiskella. Sitä paitsi, oon nähny maailmaa ihan tarpeeks tälle kahdellekymmenelle vuodelle. Nyt voi pitää taukoa.

 Unelmoin myöskin hyvästä ylioppilastodistuksesta, ja sitten koulupaikasta. Mut nyt lukio on jo ohi ja opiskelut jatkuu myöskin. Missä on seuraava unelma?

Tai no, onhan mulla miljoona unelmaa – matkustaa ympäri maailmaa, nähdä Amazonin sademetsä ja Etelämanner ja päästä safarille, oppia puhumaan swahilia, perustaa eläintarha ja haaksirikkoutua. Mennä naimisiin ja muuttaa vanhaan omakotitaloon maaseudulla, ja viettää loppuelämäni huolettomasti omenapuita ja tomaatteja viljellen. Saada puolisen tusinaa lasta, tai jos niitä ei siunaannu niin (erästä ystävää lainatakseni) adoptoida ainakin sama määrä koiranpentuja.

Mutta kaikki noi unelmat on tavallaan 'yleisiä', määrittelemättömiä unelmia, jotka leijuu jossain tyhjiössä takaraivossa ja toteutuu jos on toteutuakseen. Mulla ei ole mitään konkreettista unelmaa, jota ajattelisin ja yrittäisin aktiivisesti toteuttaa. Jonka eteen tekisin töitä.

En tiedä onko tämä hyvä vai huono idea, mutta aion miettiä itelleni listan unelmista, jotka koitan toteuttaa. Ihan arkisia, helposti toteutettavia juttuja. Ja sitten ehkä opin taas unelmoimaan, ja päädyn keksimään jonkinlaisen unelman koko elämälleni.

Tässä on onnellisuuden paradoksi – onnellisuus on omasta mielestäni isolta osalta tyytymistä siihen mitä on mutta toisaalta myös unelman tavoittelemista. Ja ystäviä. Niistä onnellisuus on tehty.

   

Current Swell - Long Time Ago

Pus <3