...Ei se laatu vaan se tekstin määrä!

(Varoitus! Koska käytössäni oleva jääkauden jälkeisestä ikiroudasta louhittu tietokoneen irvikuva ei suostu käsittelemään kamerani muistikorttia millään lailla, saatte masentavia kännykkäkuvia ja niitä peikkoilveilyselfieitä. Sori. Mut kyllä kuviakin tarvitaan ;) )

                                                              * * *

Ugh, taas on pitkä tovi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Mutta nytpä tulee sitten tuskallisen tukahduttava selonteko opiskelija-arjesta. Olen täyttänyt päiväni opiskelulla ja tyhjäntoimittamisella. Etenkin jälkimmäisellä.

Jotenkin alussa tuntui, ettei hommaa ole juuri lainkaan. Ei haittaa, jos ei saa siltä tai tältä tunnilta muistiinpanoja ylös, nehän voi myöhemmin ottaa netistä! Ja niin huomasin, että muistiinpanoja ei ole kirjoitettu, kirjoja ei hankittu, ja mitään ei opittu. Ensimmäinen periodi on jo puolessa välissä.. O-ou! Olen kyllä tänään(kin) pyöritellyt ’voiced post-alveolar affricate’ ja ’voiceless bilabial plosive’ äänteitä kohtuullisen ahkerasti, mutta en riittävän. Enhän edes osaa kääntää niitä suomen kieleen?! Öö ääntymätön bilabiaalinen plosiivi? Ei taida olla oikea termi :D (fyi [p] on fiinisti ilmaistuna voiceless bilabial plosive)

Kiehtova esimerkki länsigrönlannista!

Näin masentuneissa tunnelmissa ryvin harjoitettuani kolme tuntia epätoivoisen intensiivistä swahilin segmentointia.. 

                                         
 Samalla syksy on kuin huomaamatta päässyt etenemään aika pitkälle. Harkitsin muutaman sadepäivän ajan syysmasennusta, mutta sitten muistin syksyn olevan täynnä ihania asioita! Ajatelkaapa: syksyisen luonnon kauniin lämpöisät kellertävät/ruskeat/punaiset sävyt, jotka toistuvat neuleissa ja laukuissa ja kengissä. Ihanat, painottomat lehdet kierivät ja pyörivät tuulen mukana pitkin teiden varsia, ja tallautuvat rapisten kiireisten syysmasentujen nahkaisten kenkien alle. Aamuinen sankka sumu. Pimeät illat suorastaan vaativat kynttillöiden kaivamista esille. Syksyinen tuuli tuo raikkautta – ja syyn kaivautua niiden viiden pörröisen viltin alle lukemaan lempikirjaa teemuki kourassa. Onko parempaa?!

me gusta!

Kämppiksen kanssa ollaan kokkailtu muutamaan otteeseen. Se on todella tullut tarpeeseen, sillä eräänä päivänä koulusta tultuani huomasin tuntevani ylenpalttista ylpeyttä siitä, että olin jaksanut laittaa ”oikeaa” ruokaa. Niin. Paistoin siis kanamunan ja keitin kaksi porkkanaa. Se ei ole koskaan ennen ollut minulle oikeaa ruokaa. Mutta tällä hetkellä ruokavalioni koostuu 90% pussipastoista, nuudeleista ja purkkitonnikalasta. Kauhistuneena muuttuneesta mielestäni ruokavalion suhteen tein mielessäni ankaria katumusharjoituksia ja päätin aloittaa elämäntaparemontin ( =ostin 4 banaania, jee).  Mielessäni lähetin myös äidin suuntaan lämpimiä ajatuksia – on se oikeasti vaikeaa jaksaa joka päivä laittaa ruokaa. Ei se ruoan valmistaminen  itsessään,mutta se suunnittelu, kaupassa käyminen, kokkaaminen, ja vielä jälkien siivoaminen. Kiitos äiti. Oikeesti.

pizzaper..öh, lauantai :)

Valtava texmex-salaatti :)

Mitäs muuta? No,olen päässyt pikkuhiljaa integroitumaan yliopistoelämään. Viime viikolla koittivat niin fuksiseikkailu2014 kuin kauan odotetut ensimmäiset sitsit! Sitseillä pukukoodi oli smart & casual, mikä tietysti tuotti minulle suunnattomasti päänvaivaa. Hyvä jos tiedän mikä ylipäätään ON pukukoodi. Apuun tuli onneksi loputtoman muotitietoinen kämppikseni aka personal shopperini aka stylistini. Ja niin siitäkin selvittiin :)

Fuksiseikkailu2014!

Tätä korua valittiin puoleen yöhön asti :DD

Sitseillä tutustuttiin moniin hyvin kekseliäisiin sanoituksiin.

Ainiin, meillä oli tässä hetki sitten vieraita saksasta! Kuten arvata saattaa, meno oli aivan mahtava – koitan joksus muistaa vääntää postauksen eräjormailusta saksapoikien kanssa. Heiltä saatu nutella on muuten pelastanut monta aamua. Sitä on syöty kaiken kanssa: leipien, keksien ja jopa kaurapuuron kanssa. Ja suoraan purkista lusikalla..

PS. Ihan kouluni vieressä on kaksi antikvariaattia, ja olen viikon sisällä löytänyt 5 kirjaa. (Iloinen olen!) Viimeksi löytyi 3 kirjaa kolmella eurolla: Khaled Hosseinin Leijapoika, Corinne Hofmannin Valkoinen Masai ja ihan ”nevöhööd” Gregory David Robertsin kirjoittama Shantaram. Näissä riittääkin sitten puuhaa. Kirjoista ajattelin, että voisin alkaa pyörittää omaa minikirjastoa, eli esitellä blogissa silloin tällöin muutamia kirjoja, joita saisi sitten tutut ihmiset lainailla niin paljon kuin huvittaa. Huono vai huikee idis?

PPS. Kaiken kaikkiaan mulla menee siis oikein mainiosti (jos pientä vitamiininpuutosta ei oteta huomioon).  No need to worry!

PPPS. Enkkulainen kun olen, niin tämä syysterveisiin tähtäävä postaus on päätettävä näin:

J. Keats – Ode to Autumn

Season of mists and mellow fruitfulness,

Close bosom-friend of the maturing sun;

Conspiring with him how to load and bless

With fruit the vines that round the thatch-eaves run;

To bend with apples the moss’d cottage-trees,

And fill all fruit with ripeness to the core;

To swell the gourd, and plump the hazel shells

With a sweet kernel; to set budding more,

And still more, later flowers for the bees,

Until they think warm days will never cease;

For summer has o’erbrimm’d their clammy cells.

……….

(Pääsykokeista vuosimallia 2013 tuttua analysoitavaa tekstiä, mut sopii tähän eks je?!)

…Nyt mun on palattava takaisin Ernest Hemingwayn 'Hills like white elephants' pariin. (Lue: How well do you know Disney’s Tarzan –quizzin pariin. Daaaamn murrr 8/11)

Pus <3

Through the years (we all will be together)

Helsinginterveiset! Blogissa on ollut hiljaista, mutta tänään se viimein rikkoontuu (jihuu!). Syy yhtäkkiselle bloggausinnostukselle on se, että jätin koulun tänään välistä...ja siitä se sitten lähti.

Ennen kuin kukaan alkaa huolestumaan opiskelumotivaationi yllättävästä katoamisesta vain kahden viikon opiskelun jälkeen, niin no, ei se minnekkään ole oikeasti kadonnut. Satuin vain tänään nousemaan hyvin väärällä jalalla, ja sitten herättämään kämppikseni Empun naisellisesti romahtamalla keittiön lattialle (vieden tietenkin mukanani syvyyksiin kilon jogurttipurkin ja emalisen aamumukini. Kolinaa?). En tiedä kumpi hämmästyi enemmän. Olen kyllä aina halunnut hallita sen 'ah, minua heikottaa' romahtamisen, eihän nainen ole nainen jos ei siihen pysty?! Achievement unlocked.  Tästä kokemuksesta jäi kuitenkin sellainen hedari että koin turvallisimmaksi vaihtoehdoksi välttää kaduilla hortoilemista.

Aamupäivä :)

Päivän ohjelmassa piti olla lukua, lukua, lukua ja lukua - ja niin olikin, kunnes noin kolmen maissa herpaannuin täysin. Kokkailin tattirisottoa (koska eilen söin paseerattua tomaattia ja papuja, jee) ja päätin yllättää kämppiksen omenapaistoksella (siitä tuli pahaa). En vain ottanut huomioon, että veitsien taso täällä on hieman eri kuin armaassa synnyinkodossani, ja taisin tästä johtuen maustaa omppuherkkuni ihmisperäisillä ainesosilla. Sshh..ei kerrota kämppikselle ;) Se ehkä selittääkin kummallisen maun..?

Kokkailtuani olin käyttänyt noin 99% asunnostamme löytyvistä astioista, mutta keittiöinspiraatio pääsi harmillisesti romahtamaan ennen loppusiivousta. Tämä myös selittää sen, miksi parhaillaan kirjoittaessani syön tattirisottoa mukista kakkulapiolla. Reilukerho ei kokoonnu täällä.

Jotain muuta hauskaa piti kuitenkin vielä keksiä. Sain eilen iskän vanhan läppärin käyttööni, ja täältä sitä hauskaa löytyy jos jostakin - vanhojen kuvien muodossa. Niitä katsellessa saa välillä hymyillä mukaville muistoille... mutta useimmin pyyhkiä häpeän karvaita hikikarpaloita otsalta. Päätin koota joitain otoksia tänne. Koittakaa kestää. Tässä niitä tulee:

(Vaikka tarkoitus oli etsiä niitä hauskoja kuvia, saatan taaaaas päätyä lue: lähes varmasti päädyn maalaiselämän fiilistelyyn. Ja Ressikuviin. Sori, can't help it'*)

Vanhin löytämäni kuva on tosi spesiaali: tapaan elämäni miehen aka Ressin aivan ensimmäistä kertaa!

Ressi tietty mun sylissä.

Sitten löysin kuvan, joka summaa oikeen loistavasti mun ajatusmaailmaa 13-kesäisenä. Kuten useimmat mukelot, aloin tulla tietoiseksi itsestäni, ja miettiä ulkonäköäni. En kuitenkaan tiennyt mitä sille ulkonäölle voisi tehdä, vaan päädyin piiloutumaan hiusten taakse ja näytin joka ikisessä kuvassa, noh, tältä:

Samaan vuoteen sijoittuneesta goottikaudesta ei onneksi ole jäänyt todisteita.

 Iso osa löytämistäni kuvista liittyy jollain tapaa yliaktiiviseen luonnossa tapahtuvaan sinkoilemiseen. (Mitä mä sanoiiin..*) Meillä kun ei tunneta välimuotoja: joko ollaan överireippaita tai aivan pohjamudissa uiskentelevia lapamatoisia lahnoja. Kesällä 2007 mökkeili tällaisen näköistä sakkia ;D

 

voi hyvää päivää!

Ollaan me muuten aika tavallisen pikkusina menty keskenämme ympäri järveä ilman pelastusliivejä tai muita turhakkeita.. :DD

..Ja tietenkin Ressi-mies on nuoresta asti ollut mukana reippailemassa. Tässä 3-v komistus.

Nyt pois mökiltä:

13-v kaverukset <3

Ressi 4-v

 ...Ja nämä koska oon ehdottomasti yksi suomen suurimpia pupuaddikteja, joka elää ja hengittää näitä karvapalloja:

Nala reffeillä

Nala :)

Kentsu nauttii syksystä :)

...Ja Kentsun vauva Hope nauttii syksystä ;)

Niin, oonhan jo 14-vuotiaana ollut muodin ehdoton edelläkävijä. (häpeän)

Ja kuten olen aiemmissa postauksissa valittanut maininnut, meillä ei voi tehdä mitään ilman traditioita. Pääsiäisen traditio on (taas kerran) mökki- ja kalastuspainotteinen. 

Ja tässä demonstroidaan pilkkimistä keväthangen haperruttamilla superluotettavilla jäillä:

Pappa :)

Tuonne pitäisi päästä.

Yksi jäi rannalle ruikuttamaan. 

 14-vuotiaana en enää peittänyt koko kasvojani pitkähköllä liimaletillä. Päin vastoin, leikkasin hiukset lyhyeksi ja *huoh* otin kamerat täyteen ilmeisen peikkoteemaisia arkiselfieitä (before it was cool -> hipsteriys, täältä tullaan!)

Sienimettään menossa ja sen oon näkönenkin!

Serkut olleet joskus niiiin pieniä <3

..niin puhuinko peikoista. 

Näihin aikoihin Ressin turkki oli aikalailla pisimmillään :)

                                Ja sitten hypätäänkin jo täysi-ikäisyyden kynnykselle :)

Med Rebe :)

...Niin ne pienet kasvaa :)

Kavereitten kanssa kokeiltiin kerran jopa lautailu-uraa. Jäi haaveeksi.

:)) Wanhojakin on tanssittu - siitä huolimatta että mulla on vähintään kaksi vasenta jalkaa..

Tässä loppuun vielä kuva talvisesta Kirkkojärvestä. Koska <3 (Torstaina landelle!! Jea)

Pus <3