Phuuuh! Ehdin tänne blogin puolelle ennen helmikuun loppua!
Kiirettä on pitänyt, joko oikeaa kiirettä tai teeskenneltyä (teeskennelty kiire = oikea kiire, mutta ei vaan saa tehtyä siltikään yhtään mitään.. Stressaa, mutta ei siksi että
tekee liikaa asioita. Siksi että
pitäisi tehdä liikaa asioita.)
Viimeiset kolme päivää mun elämä on ollut erilaista. Minä, Helsingin suurin kahviaddikti, en ole juonut kahvia.
Tai.. Nooo oon joka päivä juonu yhden kupin kahvia, mutta normaaliin määrään verrattuna se ei oikeasti ole mitään.
Kahvittomuus lähti niinkin onnettomasta tilanteesta kuin sunnuntain aamukahvista, jota en juonut. Huomasin nimittäin kahvia keittäessäni maidon olevan loppu. Ja minusta oli helpompaa käpertyä takaisin peiton alle ilman kahvia kuin laittaa vaatteet päälle ja kävellä se 200m kauppaan.
Onneksi illalla sain Suhelta kirkkokahvit, se helpotti vähän ;)
Maanantaina en kerennyt kauppaan. Väsytti. Tiistaina taas en
viitsinyt poiketa kauppaan. Olo oli jo paljon parempi, ja ostin hetken mielijohteesta Unicafesta kupin kahvia...mikä laukaisi kauhean päänsäryn.
Tänään, keskiviikkona, olen saavuttanut oman katkeamispisteeni. Koska kaupassa käynti ei tule kysymykseenkään, olen googlaillut netistä erilaisia ideoita kahvimaidon korvaamiseen. Väänsin hetki sitten vedestä, suolasta, sokerista ja pikakaurahiutaleista kauramaitoa.
Lopputulos: ennemmin koko elämä ilman kahvia kuin toinen kahvihetki kera kotitekoisen kauramaidon. YÄK!!
Jotain hyvääkin tässä on ollut. Kun kahvi ja musta tee ovat enimmäkseen pannassa (kunnes jaksan käydä kaupassa), olen rakastunut uuteen yrttiteehen nimeltä (tadaa) tension tamer. Ehkä se sopii ressaajalle paremmin kuin kahvi.
Pus <3
