Yhdysvalloissa poliisi on taas ampunut aseettoman nuoren mustan miehen. Tästä seuranneet levottomuudet ovat saaneet paljon huomiota mediassa (laitan linkin loppuun) ja mun ajatuksissani. Koska:
Tunnustan. Olen aina silloin tällöin ennakkoluuloinen ihminen. Paljon useammin kuin haluaisin myöntää. En haluaisi olla. Koska monenlaisesta erilaisuudesta huolimatta kaikilla ihmisillä on samanlaiset perusedellytykset onnelliselle elämälle, samanlaisia pelkoja ja unelmia.
Intian slummeista on pitkä matka New Yorkin tornitaloihin (tai Turkulaiselle rivitaloalueelle? :D) - mutta maiden ja maisemien muuttuessa ihminen on sama. Ota pois ulkonäölliset tai kulttuuriin liittyvät seikat. Mitä jää jäljelle? Ihminen. Lähimmäinen.
Ajattele:
A) Vanha, parrakas mies hoippuu roskaisen puiston penkille istumaan. Hänen vaatteensa ovat likaiset ja hänet voi haistaa kauas. Ohikulkijoille hän huutelee sanoja, joita kukaan ei ymmärrä. Alepan kassissa kilisee liian monta kaljapulloa.
B) Nuori tyttö tulee kouluun uhmakas ilme kasvoillaan. Kenellekään ei voi olla ystävällinen. Luokalta toiselle siirrytään säälipisteiden turvin (jos ollenkaan). Vittuku vituttaa niin saatanasti.
C) Suurikokoinen, musta mies kiihdyttää askeliaan pimeällä sivukujalla. Hänen edellään kävelevä vaalea tyttö miettii, pitäisikö olla peloissaan. Mies huutaa tytölle.
D) Vajaa kolmekymppinen mies puuskuttaa raskaasti kävellessään ankkakävelyä uima-allasta kohti. Painoa on varmasti yli 200 kiloa ja jokainen liike on vaikea. Mies jättää jälkeensä vanan pienenpieniä hikipisaroita.
Keitä nämä ihmiset ovat? On suuri kiusaus ajatella näin:
A) Ihme luuseri. Maksanhan minä veroa juuri siksi, että tuollaiset saisivat hoidatettua asiansa järjestykseen. On se kumma kun ei voi yhtään yrittää vaikka eletään hyvinvointivaltiossa. Mahdollisuuksia pitäisi olla.
B).....Tyypillinen esimerkki vapaan kasvatuksen tuloksista. Mitään rajoja ei ole pidetty. Kyllä vanhemmat on taas antaneet kaiken periksi. Mahtaakohan pärjätä elämässä? Mihin maailma on menossa kun ei edes yksinkertaiset käytöstavat ole millään lailla hallussa?
C) Apuaapuaapua nyt se varmaan ryöstää/pahoinpitelee/raiskaa/murhaa ton tytön. Tai no ainakin jotain hämärää on mielessä.
D) Ei sitten mitään selkärankaa.. Ällöttävää. Eiks vaan vois olla käymättä joka päivä siellä hesessä? Toihan on jo hengenvaarallista!
Mutta mitä jos olitkin väärässä? Mitä jos:
A) Simo Virtanen, menestyvä yrittäjä menetti koko perheensä liikenneonnettomuudessa kymmenen vuotta sitten. Perheen mukana kuoli toivo onnellisuudesta, luottamus tulevaan ja tahto elää. Työkyvyttömyys ajoi kodittomuuteen. Nyt ainoana lohtuna on alkoholi.
B) Kaisa Rantala huostaanotettiin väkivaltaisilta ja huumeita käyttäviltä vanhemmilta 3-vuotiaana. Lastenkoti tarjosi ruoan, vaatteet ja katon pään päälle - mutta ei rakkautta. Kun kukaan ei ollut Kaisalle ystävällinen, ei hänkään oppinut olemaan ystävällinen toisille. Vain vahvat selviytyvät, heikkoutta ei tule näyttää.
C) Sami Nikkanen syntyi Keniassa, mutta hänet adoptoitiin sylivauvana Suomeen. Ainoa Samin tuntema koti/kulttuuri on suomalainen. Hän oli koulussa erinomainen oppilas, hyväkäytöksinen ja aina hymyilevä. Nyt hän haluaa ojentaa tytölle tämän pudottaman lompakon.
D) Matti Moseley sairastui varhaisteininä vakavaan sairauteen. Lääkitys passivoi Matin ja sai painon nousemaan lyhyessä ajassa hälyttäviin lukemiin. Väsymyksestä huolimatta Matti on vihdoin löytänyt itselleen sopivan, terveellisen ruokavalion ja sitoutunut kuntoiluun. Alkuun uimiseen ja kuntosaliharjoitteluun. Paino on pudonnut jo kymmenisen kiloa, ja tulevaisuudessa häämöttää unelma maratonista.
Suhtautuisitko heihin eri tavalla jos tuntisit heidät?
Jos voisimme nähdä kohtaamiemme ihmisten koko elämän ja ajatukset, ennakkoluuloja ei olisi. (Siksi sen nimi on ennakkoluulo = perusteeton torjuva tai tuomitseva ennakkokäsitys.)
Koska näkisimme muissa itsemme. Ymmärtäisimme.
Sääli ettemme voi. Vai onko se sääli? Sehän on toisaalta myös mahdollisuus osoittaa kykymme ymmärtää ihmistä ja ihmisyyttä. Se on tilaisuus osoittaa ansaitsematonta ystävällisyyttä ja lähimmäisenrakkautta. Eikö se ole erityisintä rakkautta mitä on?
Kaikkihan kykenevät välittämään "oikeista" lähimmäisistään. Perheestä ja ystävistä. Erityistä olisi vieraistakin välittäminen. Tai, jos mennään extremen puolelle, "vihollisista" välittäminen. (Eli niistä, joiden tarinat tunnemme mutta emme siltikään syystä tai toisesta tule toimeen.) Myönnettäköön, että tämä hieno ajatushelmi on plagioitu eräältä - oletettavasti parrakkaalta - Lähi-idästä kotoisin olevalta mieheltä.
Niin koko maailma muuttuisi. (Siis ennakkoluulottoman rakkauden, ei plagioinnin takia ;) )
PPS. On toki myös ihmisiä, jotka oikeasti eivät vain viitsi hakea apua tai yrittää käyttäytyä ihmismäisesti. On myös oikeasti pahoja ihmisiä. Tosin täydellinen, puhdas pahuus vaatii mielestäni joko synnynnäisen vian aivoissa (empatiakyvyttömyys yms) tai vain todella hirvittävän trauman, joka on sekoittanut tunnemaailman.
Halusin vain sanoa, että ei meidän tarvitse AINA tehdä niitä hatusta vedettyjä (usein negatiivisia) olettamuksia. Koska me erehdytään. Paljon. Eikä se muutenkaan ole kohteliasta... :) Eikö äitis opettanu?! ;P
Pus <3
