sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulupaketti


Joulu tulee kovalla vauhdilla! Onko paketit pakattu? Ollaanko oltu kiltisti? Ollaanko muistettu hymyillä kaiken siivoamiseen ja paketoimiseen ja leipomiseen liittyvän paniikin keskellä?

10v Ressi ja 20v Ansku poro toivottelee hyviä jouluja :)

Tässä tulee mun joulupakettini! Leipomista, ressaamista, fiilistelyä.. ja mahtipontinen, jättikokoinen joululaululista. Mulla on tarkka maku joten tää on hyvä ;)

Kuten kaikki tietävät, varmoja merkkejä joulun lähestymisestä ovat riisipuuro ja blossa piparitalkoot.
Annan äidin ihan suosiolla keitellä puurot, mutta piparit otan mielelläni hommakseni. 

Hauska juttu miten kaikilla perheillä on hieman erilainen pipariresepti - en tiedä "oman" piparireseptimme varsinaista alkuperää, mutta äitini sai sen äidiltään, joka sai sen taas omaltaan. Sukuresepti se siis melkein jo on, Lahja-mummulta peritty ammoisina aikoina. Tässä todiste siitä että jotain on sentään keritty leipoa täälläkin suunnalla :)




pupuja tietenkin ;)

...Ja satoja perinnepipareita myöhemmin alkoi vuosittainen sokerikuorrutteen ja pastillien kanssa pelleily. (Kolme pussia Fazerin Amerikan pastilleja on mennyt, mutta pipareihin ei ole päätynyt ensimmäistäkään.)











Piparit, puuro ja... tortut. Niin, natsJOULUtortut. Onko kukaan muu koskaan tuskastellut joulutorttujen kokoa? Ne ovat niin valtavia, että tilaa ei meinaa jäädä kaikelle ihanalle glögille ja suklaalle ja hyytelökakuille. Tähän on nyt löytynyt ratkaisu. Jos ulkonäkö saa olla vähän erilainen, voi joulutortuista tehdä sopivan pikkuisia kätevästi vaikkapa tähtimuoteilla. Silloin pitää vain muistaa tehdä hillon ympärille pienet rajat veitsellä - muuten kohoava taikina kippaa luumumössöt sivuun.




Tänä vuonna olen ostanut kotiväelle halpoja lahjoja (halvin taisi olla 20snt maksanut kirja antikvariaatti Hiltusesta Sofiankadulta, suosittelen kyseistä paikkaa lämpimästi kaikille köyhille kirjatoukille), ja osan olen tehnyt itse. Kuitenkin olen myös suosiolla sopinut joidenkin ystävien kanssa, että lahjojen vaihto jätetään tänä vuonna pois kokonaan. Vaikka lahjojen antaminen (ja saaminen) on ihanaa, on myös mukavaa saada helpotusta siihen päänvaivaan, mikä aiheutuu joulumatematiikasta: lahjojen käytännöllisyyden(x), yleisen hienouden(y), sekä hintatason(z) suhteen on oltava oikea. Ja sehän on vaikeaa. Joko lahjat ovat 

a) Käytännöllisiä ja halpoja, mutta vähemmän innostavia 
b) Käytännöllisiä ja hienoja, mutta kalliita 
c)Kauniita ja halpoja, mutta epäkäytännöllisiä

Tehkää ihmiset lahjoja itse, esimerkiksi hillo, piparit tai leivät ovat ihan mahtavia (ja käytännöllisiä sekä halpoja) joululahjoja!




Kuten aina ennenkin, myös tänä jouluna suuntaamme kohti isovanhempien kotia viettämään joulua suurella porukalla. Koolla on serkkukatraan lisäksi muutamia vanhoja sukulaisia sekä muita ystäviä. Vuodesta toiseen on teemana ollut 'the more the merrier', ja vieraita on siunaantunut jopa afrikasta asti. Mutta minut on kasvatettu uskomaan, että juuri tämä on joulun suuri salaisuus, joulun tarkoitus, koko homman idea. Jaetaan kaikki, ollaan toisillemme rakkaita. *Niisk ;)

Mutta silti, yleisön painostuksesta, on meillä joulu erikseen myös kotona. Joululaulut soi (Michael Bublen joululevy lähes tauotta), jouluverhot ja kyntteliköt löytyy... ja tänään saapui myös kuusi. Tällaista siinä tänä vuonna killuu:





Yllättävän tasainen luonnonkuusi :)


Kun joulusiivous on tehty, piparit leivottu, kuusi koristeltu ja jouluverhot vaihdettu ikkunoihin, mitä on vielä jäljellä? Se tärkein. Kynttilöiden sytyttäminen ja glögin siemailu hämärässä olkkarissa joululaulujen soidessa. Rauhoittuminen. Eikun hups, koirakin on pesemättä, voi ei!

Muutaman pienen unohtuneen askareen ei kannata antaa pilata joulua - sillä niin kuin Steven Curtis Chapman laulaa, Christmas is all in the heart. Ei siisteydessä tai ruuassa tai lahjoissa. Ei edes lumessa! (Vaikka valkea joulu olisi kyllä kiva. Ja vaikka pienet unohdukset kuten, noh, kinkun unohtaminen pakastimeen voivat kyllä toki aiheuttaa hetkellisiä notkahduksia yleiseen joulutunnelmaan.) No mutta, tässä seuraavaksi apua joulutunnelman löytämiseen :)

                                 <3 Legen -wait for it- dary JOULULAULULISTA <3

1. Michael Buble - Christmas - linkistä löytyy koko albumi, et tarvi muuta koko jouluna, luota muhun!

Mutta jos kumminkin haluat jotain muuta, niin jaan alle eri kategorioihin toinen toistaan ihanampia joululauluja :)



2. Melko perinteisiä joululauluja (englanniksi)
Point of Grace - O Holy Night
Matthew West - Let It Snow
Mark Schultz - The First Noel
Jump5 - Sleigh Ride


3. Ameriikanmeininkiä (tykkään!)

Kirk Franklin - O Come, All Ye Faithful
Whitney Houston - Joy To The World
Soulful Celebration - Hallelujah! 


4. "Itkuvaroitus"(thanks, Iltalehti, en ois keksiny tälle osastolle nimeä ilman sua!)

Clay Aiken - Mary Did You Know
Plus One - A Prayer For Every Year <3
Steven Curtis Chapman - O Little Town Of Betlehem
MercyMe - What Child Is This
Michael W. Smith - Welcome To Our World
Casting Crowns - Away In a Manger

5. Hartaita joululauluja

Michael W Smith - Emmanuel
Nicole C Mullen - O Come, O Come, Emmanuel
Mariah Carey - Silent Night
Rachael Lampa - Ave Maria

6. Joulu suomeksi

Ella Lahtinen - Paimenen yösoitto
Ella Lahtinen - Joulu sädehtii
Raskasta Joulua - Tulkoon joulu
Vesa-Matti Loiri - Varpunen jouluaamuna
Vesa-Matti Loiri - Tähti tähdistä kirkkain
Vesa-Matti Loiri - Tonttu

Loppuhuipennus - ne kolme laulua, joita on pakko kuunnella (halusi tai ei)!

Justin Bieber - Mistletoe
Wham! - Last Christmas

<3

Hyvää Joulua! 

PS. Jos linkit ei toimi, syytän siitä myöhäistä kellonaikaa...aivot ei pelaa enää :D

PPS. Tässä tällanen joululta tuoksuva kukka. Ne on kivoja. Jee. Mikälie hyasintti.


Pus <3

Jouluisia jälleennäkemisiä

Pääsin eilen piiiiitkästä aikaa näkemään rakkaita ystäviäni - ihmisystävien lisäksi näin pientä pupuvauvaani Willoughbyä sekä monia muita kaikenkarvaisia olioita. 

Koska olen a) köyhä opiskelija ja b) huono ostamaan lahjoja, vaihdoin materian ruokaan ja lahjoin ystäväni pienellä, huonosti mitoitetulla  piparkakkutalolla mökillä. 


vaihe1

vaihe2

vaihe3 - enää suklaat ja sellofaanit puuttuu :)


Tässä näitä näkemiäni ystäviä:


Minut otti vastaan pieni, kahdeksanjalkainen vastaanottokomitea..


..ja hieman lähempääkin tuttavuutta tehtiin suloisen Kukkasen kanssa :)



 Kukkanen muodostaa Amalia-vuohen kanssa mitä mainioimman parivaljakon!


Pihalla seikkailin eläinrakkaan sielunsisareni Ainon kanssa pikkupoikien nukkuessa sisällä :)

Aino ja kukonpoika


Uuden polkupyörän kunniaksi otimme muutaman juoksu/pyöräilykilpailun, ja häpeäkseni voin kertoa kärsineeni rökäletappion joka ikisessä erässä.


Tappioputkestani huolimatta meillä kaikilla oli erittäin hauskaa. Innolla odotan seuraavaa vierailua tämän pienen ja niiiiiin lämpimän perheen luona. 

Willoughbystä ei valitettavasti ole kuvia, mutta voin ilokseni kertoa sen voivan erittäin hyvin. Willoughby karkasi häkistään, löysi elämänsä rakkauden ja elelee nyt uuden vaimonsa kanssa ukkomiehenä. Myöskin leskeytynyt mammapupu rupesi hiljattain puumaksi - löysi siis itselleen nuoren komean pupumiehen. Ehkä mammapupu tykästyi nuorukaiseen siksi, että nuorukainen muistutti mammapupun edesmennyttä puolisoa. Niin. Jos ette tähän mennessä arvanneet, nyt on tainnut käydä niin, että mammapupusta tulee äiti....ja isoäiti. Samalla kertaa.  #pupulife

Noh, sattuuhan tuota. Nyt lähden viimehetken joulustoksille... sillä minusta on tullut kummitäti!  <3

Pus<3

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Yhtä juhlaa

Huhhuh! Ennen joulua, palataan jooko vielä hetkeksi marraskuuhun okei?

Haluisin vaan erittäin pikaisesti jakaa viimeaikaisia kuulumisia.
(Lue: halusin näyttää pari koirakuvaa)

Marraskuu, kaikesta synkkyydestä ja sateisuudesta huolimatta, tuntui olevan täynnä juhlaa.

Oli syntymäpäiviä, isänpäivää, joulunaloittelukekkereitä ja muuta mukavaa. Ja kouluhommia. Niitten kanssa tasapainottelu ei ollut suurinta herkkua, ja toisinaan vaakakuppi tuntui väkisin kallistuvan liiaksikin juhlaosastolle. Leipominen ja koristelu syöminen vaan on paaaaljon  mukavampaa kuin lukeminen eks jee? 



Isänpäivän sain muuten tällä kertaa viettää ilman isukkia (joka reissasi). Nyyh. Mutta ei hätää, mentiin sitten sisarusporukalla kahvittelemaan mammalle ja papalle.


pappa.

isänpäiväkahvit

Marraskuuhun mahtui myös kauan odotetut vauvajuhlat tulevan kummilapseni kunniaksi. Vaavin pitäisi muuten ilmestyä aivan näinä päivinä, joten jänniä aikoja eletään sen puoleen.


Yksi hauskimmista päivistä oli rakkaan rakkini syntymäpäivä marraskuun puolivälissä.

Rex täytti jo komeat kymmenen vuotta, joten tätä merkkipaalua oli aivan pakko juhlistaa muutaman ystävän voimin. Onhan tämä vuosi ollut omalle Ressi-Vaarilleni melkoisen haastava terveyteen liittyvien seikkojen takia. Mutta vastoinkäymiset selätettiin upeasti.



Synttärisankari odottaa vieraita.

10 vuotta <3
 Tuntuu hassulta miten lyhyt ja pitkä aika kymmenen vuotta on. Rex on varmasti opettanut mulle kymmenenä vuotenaan enemmän asioita kuin moni muu elävä olento Telluksella.


Ressin vehnättömät "pizzat"

...ja vehnätön kakku.

Arvatkaa vaan oliko meillä liian hauskaa kun vieraat saatiin paikalle? Oli. Todellakin. 

Pienet ja suuret ilot, siitä tehtiin marraskuu. Onneksi olkoon  Ressi 10v

...Ja tiiättekö mitä?
Joulukuu on ollut vieläkin parempi.

Pus<3

torstai 4. joulukuuta 2014

kädet

Me vietimme silloin useita päiviä niin. Istuimme vain hiljaa käsikkäin. Ei meillä ollut enää sanoja. Vihollinen oli jo varastanut ne. Mutta emme me sanoja tarvinneetkaan.

Sinä iltapäivänä silitin kättäsi sinun nukkuessasi. Se käsi oli  niin tuttu. Sinä teit aina minun kanssani punakorvaisia kivihiiriä ja käpylehmiä. Minä pelkäsin, että jonain päivänä unohtaisin ne syvät uurteet peukalonkynsissäsi.

Sinä halusit vessaan, ymmärsin. Mutta Vihollinen oli jo varastanut muistisi. Joten ohjasin sinut oikeaan suuntaan, ja kävelin hiljaa vierelläsi. Istuin rappusille odottamaan ja rukoilin taivasta ettet tarvitsisi apua. Anelin ja vihasin itseäni heikkouteni tähden. Mutta ei minun olisi tarvinnut pelätä. Olet aina ollut selviytyjä.

Kävellessämme takaisin keittiöön, loit minuun kiitollisen katseen syvänsinisillä silmilläsi ja hymyilit. Minä ymmärsin ja hymyilin takaisin:

Minäkin rakastan sinua.

Hiljaa istuimme alas, ja otin taas hauraan kätesi omaani. Puristit kättäni hellästi ja suljit uudelleen silmäsi. Aika kului hiljaisuudessa hitaasti. Kunnes tunsin nykäyksen kädessäni. Sitten se alkoi, pikkuhiljaa. Satunnaiset, heikot nykäykset muuttuivat rytmikkäiksi ja vaativiksi. Sydämessäni tiesin.

Enkä minä enää koskaan nähnyt silmiäsi.

Enkä minä koskaan lakkaa kaipaamasta käsiäsi.

And my father and all of my family
rise from their seats to sing hallelujah
And my mother and all of my family
rise from their seats to sing hallelujah
And my brother and all of my family
rise from their seats to sing hallelujah

Ed Sheeran - Afire love

Pus<3

lauantai 8. marraskuuta 2014

anskuplanet - laos I


SABAIDEE!

Anskuplanet tulee taas! Viimeksi kirjoittelin reissaamisesta Israelissa, nyt on Laosin vuoro. Laosissa siis vietin viime helmikuun.. vau, aika rientää!

Perustietoa:
 Laos (ສາທາລະນະລັດ ປະຊາທິປະໄຕ ປະຊາຊົນລາວ) sijaitsee Kaakkois-Aasiassa, Thaimaan, Myanmarin, Kiinan, Vietnamin ja Kambodzan muodostaman ympyrän keskellä. Laosia kodikseen kutsuu noin 6 800 000 ihmistä, joista arviolta reilu puoli miljoonaa asuu Vientianessa, maan pääkaupungissa. Noin puolet asukkaista kuuluu lao-kansaan, joiden lisäksi maassa asuu myös pienempiä kansoja/heimoja, miksi niitä nyt haluaakaan kutsua. Virallinen kieli on lao, joka on hyvin lähellä thaita. Valuutta on kip. Eurolla saa - uskokaa tai älkää - noin 10 000LAK. Suurin uskonto on buddhalaisuus. Jos jaksaa aamulla nousta aikaisin ylös, voi nähdä munkkeja kiertämässä kyliä laukkujensa kanssa. Tavallinen väki sitten ilmestyy lahjoineen (esimerkiksi riisiä) teiden varteen ja jakaa ne munkeille. 

Laos on metsäinen, vuoristoinen ja köyhä. (Laos kuuluu vähiten kehittyneiden -LDC- maiden joukkoon.) Muistan  miten hämmästyin eroa Thaimaan ja Laosin välillä lentäessäni Bangkokista Luang Prabangiin. Bangkokista lähdettäessä kaikkialla näkyi vain kaupunkia ja peltoa. Nukahdin, ja herästessäni Laosin rajojen sisäpuolella näin pelkkää metsäistä vuoristoa. Laosin metsät toimivatkin kotina monille uhanalaisille lajeille, esimerkiksi indokiinantiikerille, joka on erittäin uhanalainen. Osa eläinlajeista on löydetty vasta hiljattain. 

Karambolat -eli tähtihedelmät- kypsymässä kuuman auringon alla



Miksi Laos? Nooo Laos on mielestäni hyvää vaihtelua Thaimaalle, joka on muodostunut jonkinlaiseksi örveltävien suomalaisturistien mekaksi. Jospa rikottaisiin tämä perinne ja vaihdettaisiin vähemmän tunnettuun naapurimaahan? Sitäpaitsi, Laos on halpa. Ja kaunis. Itse ainakin valitsisin aina vuoret ja metsät yksitoikkoisten peltojen sijaan. Ja ilmakin on todennäköisesti raikkaampaa vähemmän kansoitetussa Laosissa. Miinusta on tietysti meren puuttuminen.


banskuja tulossa!

papaija kukassa

Reissasin Laosiin alkuvuodesta - edelleen ylioppilasrahoilla. Kohteenani oli Luang Prabang - kaupunki aika lailla keskellä pohjoista Laosia. Luang Prabang kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta siitä, millainen maa Laos on (tosin  siivekkään sillipurkin lentokoneen koko antoi siitä jotain osviittaa). Kun lähestyimme lentokenttää, täytin paniikissa viisumilappuja (kynä ei toiminut, eikä mun aivot) ja huolestuneena vilkuilin horisontissa siintävää kiitorataa: ei kai me vaan laskeuduta tolle kinttupolulle?! No, selvittiin siitäkin. 

Luang Prabang yllätti toisenkin kerran. Kaupunki vaikutti nimittäin olevan täynnä 1) laoja suunnattomasti ärsyttäviä kiinalaisia turistiryhmiä (Kiinassa oli jonkinlainen lomakausi menossa kuulemani mukaan) 2)  yhdysvaltalaisia hippituristeja/seikkailijoita. Jos Intiaan matkustaa pääasiassa valaistumisen etsijöitä ja vapaaehtoistyöntekijöitä, niin Laosiin matkustavat hipit. Tai sitten Laos saa vain ihmiset päästämään sisäiset hippinsä valloilleen. Olit saapuessasi millainen vain, pian huomaat käyttäväsi pelkästään kolme numeroa liian suuria, elefanttikuvioisia haaremihousuja. Jännä juttu. Ehkä beerlaoon lisätään jotain erikoisia ainesosia?! (Tai sitten Laosin entinen asema yhtenä oopiumin suurimmista tuottajista on vaikuttanut tähän jotenkin.. Kuka tietää)



Vietin kuukauden siis perhetuttujen luona, jotka tekevät Laosissa kehitysyhteistyötä. Sitä Laosissa todella tarvitaan - kylissä saatetaan joutua opettamaan esimerkiksi hygienian alkeita kuten käsien pesua. Puutteellisen hygienian takia esim. ripuli on yleistä - ja vaarallista ilman kunnollista hoitoa.

 Sairauksien saatetaan toisinaan uskoa johtuvan henkien antamasta rangaistuksesta eikä puutteellisesta hygieniasta. Tämän takia vähemmistöuskontojen (mm kristinusko ja islam) kannattajat voivat joutua ahtaalle vaikka Laosissa on uskonnonvapaus. Kylän ongelmien voidaan uskoa aiheutuvan siitä, että jokin kristitty tai muslimi ei antanut munkeille almuja tai jätti jonkun toisen rituaalin suorittamatta. Surullista kyllä, Laos suunnittelee kaikkien ulkomaisten kehitysyhteistyöprojektien vähittäistä lakkauttamista. 

Katunäkymää Luang Prabangissa

Munkit keräämässä almuja

Nam Khan joki
 Perhe, jonka luona olin, asuu "tois pual jokke". Vanhaan kaupunkiin/night marketille/Haw khamiin aka royal palaceen päästäkseen pitää ylittää pieni Nam Khan joki (pieni verrattuna viereiseen  Mekongiin joka on yksi maailman suurimmista joista). Kätevin tapa turistille ylittää Nam Khan on bambusilta. Ylitys maksaa muistaakseni noin 50snt. Iltaisin silta on valaistu. Silta on tehty kokonaan bambusta, joten kannattaa varautua siihen ettei sen ylittäminen ensimmäisellä kerralla välttämättä tunnu aivan täysin turvalliselta. Kummallakin puolella siltaa on jyrkkä, porrastettu rantapenger, jonka kiipeäminen sandaalit jalassa saattaa myös olla vaivalloista elämys.

Bambusiltaa ylittämässä
Näe nämä Luang Prabangissa:

Night market: ydinkeskustassa kaikkien muiden nähtävyyksien vieressä sijaitsee kauniisti valaistu night market. Sieltä saa vaikka mitä, suurimmaksi osaksi upeita käsitöitä. Jos vertailee hintoja, voi tehdä hyvinkin edullisia löytöjä - tosin turisteilta koitetaan toisinaan pyytää todella korkeita hintoja. Koska länsimaalainen on tottunut korkeahkoon hintatasoon, tulee huomaamatta hyväksyttyä hinta, jota lao ei kyseisestä aarteesta ikinä maksaisi. Marketilta löytyy paljon elefanttiaiheisia käsitöitä - onhan Laosin lempinimi "miljoonan elefantin maa". 



ruokaa marketilta

Vähän seikkailunhaluisempi voi myös lähteä koluamaan mekongin varsia. Itse menin paikallisten ystävieni kanssa joen toiselle puolelle tippukiviluolaan (~40 asteen helteessä..) sekä eräänlaiseen ravintolaan keskellä mekongia - joessa kun on hiekkasärkkiä ympäriinsä. Niiden kanssa täytyy muuten olla varovainen, virtaus voi tehdä särkistä epävakaita. 

Ravintolaan pääsi mekongin toiselta puolelta siltoja pitkin, mutta takaisin Luang Prabangiin piti mennä veneellä. Niitä tosin mekongilla liikkuu enemmän kuin tarpeeksi :) Ravintola, jossa kävimme, oli täynnä paikallisia. Se oli ihanaa vaihtelua kaikkien niitten haaremihousuhippien jälkeen (joihin tosin itse lukeuduin). 



Puhvelinnahkaa

Laolainen ruoka on muuten hyvää. Ja terveellistä. Ja oppii syömään puikoilla!
Yhtenä kulmakivenä on sticky rice, jota syödään sormin. Lisäksi suosittua on mausteinen papaijasalaatti sekä larb (lausutaan enemmän tai vähemmän 'laap'), eräänlainen lihaisa salaatti. Laot tosin syövät (tuttavaperheen sanoin) "kaikkea" puhvelinnahasta kanankoipiin. Ja en siis tarkoita niitä lihaisia reisiä, vaan sitä nahkaista osaa reisien alapuolella. Siis varpaita ja mitä niitä nyt on :D

Jos matkustaa Luan Prabangiin, kannattaa kokeilla ravintolaa nimeltä Cafe Mekong Fish. 

Edelleen ihan Luang Prabangin ytimessä sijaitsee vieretysten Royal Palace (Haw kham), kuningas Sisavang Vongin ja tämän perheen koti 1900-luvun alussa, jolloin Laos oli osa Ranskan Indokiinaa, sekä Haw Pha Bang niminen temppeli. Niihin kannattaa tutustua, hinta on muutaman euron luokkaa. 



Muutaman kilometrin säteellä Luang Prabangista on myös käsityöläiskyliä, jotka ovat ehdottomasti vierailemisen arvoisia. Googlaa esimerkiksi Ban Xang Khong.

paperia valmistetaan käsityöläiskylässä


Hieman kauempana (n. 25km) kaupungista sijaitsee turistikohde, jota todella lämpimästi suosittelen. Nimittäin Kuang Si vesiputoukset ja niiden yhteydessä toimiva Kuang Si Falls Butterfly Park. 

Perhostarhalle mentiin kauniin puutarhan läpi.





Perhostarhalla oli kaikkia mahdollisia perhosia värikkäimmistä pikimustiin - ja pikkuriikkisistä kämmenenkokoisiin. 


murkku!


Perhostarhan jälkeen suuntasimme varsinaisille putouksille. Ensin vastaan tuli altaat, joissa pysähdyttiin uimaan. Vesi on jatkuvassa liikkeessä, ja todella kylmää. Ja täynnä kiinalaisia. Tai siltä se ainakin tuntui.




Kuang Si Falls
Uimisen jälkeen kiivettiin vielä putousten huipulle. Minusta ei ole mitään parempaa kuin jyrkkää polkua pitkin kiipeäminen viidakossa - mutta kaikkia se ei näköjään miellytä: vastaan tuli kaksi kiinalaista turistia, jotka pysäyttivät meidät vain kertoakseen ettei ylhäällä ole mitään näkemisen arvoista.

Up to the top!

polku
Tältä siellä huipulla näytti:






Siitä se vesi putoaa suoraan alas :)

Turistien turvallisuudesta oli toki huolehdittu ja aitoja pystytelty


Olisin voinu valita tähän hommaan jotku toiset kengät.. :D

Seikkailijakaverukset <3
Takaisin laskeuduttaessa nähtiin muun muassa kukassa oleva liaani...


..Sekä jotain suomalaisille hyvin tuttua - joulutähti!


Huipulle on hyvä lopettaa, joten tässä nämä tarinat/jorinat ja matkavinkit tältä erää. Koitan myöhemmin kirjoittaa vielä Vientianesta ja Laosilaisista teistä. Oikeasti, jos mahdollista niin valitkaa Laos seuraavalla kerralla Thaimaan sijasta. Olkaa ernuja. Ihan vaan huvin vuoksi :)

Tässä vielä laomusiikkia, niin kuulette kielen ja näette perinteistä vaatetusta ja tanssimista. 


Pus<3

Never stop travelling!