sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Jouluisia jälleennäkemisiä

Pääsin eilen piiiiitkästä aikaa näkemään rakkaita ystäviäni - ihmisystävien lisäksi näin pientä pupuvauvaani Willoughbyä sekä monia muita kaikenkarvaisia olioita. 

Koska olen a) köyhä opiskelija ja b) huono ostamaan lahjoja, vaihdoin materian ruokaan ja lahjoin ystäväni pienellä, huonosti mitoitetulla  piparkakkutalolla mökillä. 


vaihe1

vaihe2

vaihe3 - enää suklaat ja sellofaanit puuttuu :)


Tässä näitä näkemiäni ystäviä:


Minut otti vastaan pieni, kahdeksanjalkainen vastaanottokomitea..


..ja hieman lähempääkin tuttavuutta tehtiin suloisen Kukkasen kanssa :)



 Kukkanen muodostaa Amalia-vuohen kanssa mitä mainioimman parivaljakon!


Pihalla seikkailin eläinrakkaan sielunsisareni Ainon kanssa pikkupoikien nukkuessa sisällä :)

Aino ja kukonpoika


Uuden polkupyörän kunniaksi otimme muutaman juoksu/pyöräilykilpailun, ja häpeäkseni voin kertoa kärsineeni rökäletappion joka ikisessä erässä.


Tappioputkestani huolimatta meillä kaikilla oli erittäin hauskaa. Innolla odotan seuraavaa vierailua tämän pienen ja niiiiiin lämpimän perheen luona. 

Willoughbystä ei valitettavasti ole kuvia, mutta voin ilokseni kertoa sen voivan erittäin hyvin. Willoughby karkasi häkistään, löysi elämänsä rakkauden ja elelee nyt uuden vaimonsa kanssa ukkomiehenä. Myöskin leskeytynyt mammapupu rupesi hiljattain puumaksi - löysi siis itselleen nuoren komean pupumiehen. Ehkä mammapupu tykästyi nuorukaiseen siksi, että nuorukainen muistutti mammapupun edesmennyttä puolisoa. Niin. Jos ette tähän mennessä arvanneet, nyt on tainnut käydä niin, että mammapupusta tulee äiti....ja isoäiti. Samalla kertaa.  #pupulife

Noh, sattuuhan tuota. Nyt lähden viimehetken joulustoksille... sillä minusta on tullut kummitäti!  <3

Pus<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti