Äitiiiiiiii, mä haluun koiran

Toissayönä makasin valveilla -kiitos vaan Ressi- ja mietin, miksi ihmiset ylipäätään haluavat ottaa koiran.

Voisin luetella tältä istumalta ainakin 20 syytä, joiden takia koiran omistaminen on ihan älyttömän typerää! (Kuulostaako katkeralta? Kaksi sanaa: ripuli ja matto. Ei paha? Entä nämä kolme sitten: pissa, ruusut ja ruokapöytä.)

 Kuitenkaan koirasta ei voi luopua. Ja aina tulee se @#£¤$&# pentukuume, vaikka olisi kuinka luvannut itselleen ettei IKINÄ enää ota koiraa. Kumma juttu.

Meidän huusholliin koira tuli siksi.......että keksin vinkua koiranpentua joka päivä, joka viikko ja joka vuosi kunnes vanhemmat katsoivat helpoimmaksi ratkaisuksi vain antaa periksi. Normaaleilla muilla ihmisillä on kuitenkin useimmiten huomattavasti paremmat syyt/perusteet pennun hankkimiseen.

Tammikuu 2005

Vappu 2011

                      Top 5  Syyt: Miksi koira hankitaan ja  Miten Ressi täyttää ne odotukset 

SYY 1: Koira edistää terveellisiä elämäntapoja (Lenkittäminen yms reippailu)                                  
     RESSI: Varastaa kaikki herkut (etenkin ne allergisoivat)

SYY 2: Koira opettaa (perheen lapsille) vastuunottoa.
     RESSI:  Opettaa, miten koiran saa pidettyä hengissä minimaalisella vaivautumisella. 

SYY 3: Koira vahtii taloa                                 
      RESSI: Sakemanni käveli talon ohi, Ressi (ikkunan takana) kakkasi (lue: ripuloi) lattialle                                paniikissa

SYY 4: Koirasta on seuraa        
      RESSI:  Pakottaa meidät pitämään itselleen seuraa 24/7, tylsistyneenä huutaa kuin palosireeni

SYY 5: Koiraa seuraamalla oppii, miten luonto toimii
      RESSI: Ainakaan mikään lisääntymiseen tai ruoansulatukseen liittyvä ei ole jäänyt  epäselväksi...

BONUS
-Koira pussaa kyyneleet pois ihmistensä poskilta (putsattuaan ensin huolellisesti yksityiset osansa kielellään)
- Koira voi tarvittaessa toimia uimaopettajana perheen muille lemmikeille (*)

Puspus <3

*ominaisuus löytyy vain rajoitetusta erästä lemmikkejä

internet osaamaton

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/12179229/?claim=7esb8myexby">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Hehheh, mitähän tästä tulee... Päätin ahkeroida ja lisätä tän aloittelevan blogini nyt vihdoin sinne blogloviniin (jonka olemassaolosta en tiennyt 2vk sitten... :D) Jos tämä onnistuu, ilostun niin että teen Ressipostauksen. Jos taas ei, taidan vaan......lukea niihin pääsykokeisiin ;) 

[Yhyyyyyyyy toin linkki ei taida pelata ;( voi minnuu]

Junttikuningatar

Mettä - maalaisen takapiha 

Keräsin nokkosia kaikessa rauhassa kasvimaan nurkalta ja nautin ilta-auringosta, kun se iski. Yhtäkkinen tunne. Olen ihan oikeasti maalainen. (Miten muutenkaan kuluttaisin aikaani niin epäcooleissa askareissa?)

Kuten enemmän tai vähemmän kaikki ystäväni ja tuttuni tietävät, tulen Salon (se entinen nokiakaupunki) pikkuriikkisestä syrjäkylästä - metsästä siis. Asukkaita on hurjat parituhatta, määrä kylläkin tuplaantuu kesällä kun hesalaiset mökkiläiset tulevat.

En ole kuitenkaan koskaan ajatellut olevani erityisen 'maalainen', onhan se minulle normaali tila. (Päinvastoin, olen potenut melkeinpä alemmuuskompleksia paikkakuntalaisuudessa - muutin tänne kolmen vanhana, kun taas osa ystävistäni on jo ainakin kolmannen polven asukkeja, enemmän tai vähemmän sukua toisilleen... Eppää!)

Ymmärrettyäni tänään maalaisuuteni määrän (100%), aloin miettiä mitä maalaisuus oikeastaan on ja miten se ilmenee omassa elämässäni.

Omalta maalta :)

Vietin villit 18-v synttärit pari kesää sitten..

Lopputulos oli tämä lista (jutut revitty omasta kokemuksesta, ei siis päde auttamatta kaikkiin).

               Olet maalainen, kun

• Vihaat ja rakastat kotipaikkakuntaasi
• Tunnistat mökkiläiset, ja kiinnität heihin huomiota kaupassa
• Marjastat, sienestät ja kalastat (osaat pilkkiä, onkia ja virvelöidä - käyttää katiskaa, verkkoa ja iskukoukkuja)
• ....Siis tiedät parhaat kotisi lähistöltä löytyvät marja- ja sienipaikat...
• ...sekä osaat perata pyytämäsi kalat
• Osaat ulkoa kaikkien ikäistesi paikkakuntalaisten nimet, ja muutenkin pystyt luettelemaan lähes kaikki vuotta tai kahta vanhemmat/nuoremmat
• Osaat sytyttää nuotion
• Osaat suunnistaa jotenkuten (paitsi et kaupungissa)
• Puusavotta on vuoden kamalin juttu
• ....Tai vaihtoehtoisesti perunoiden istutus!
• Osaat luoda lantaa - eikä se ole ällöä
• Traktori parkissa lähimmän (ja sen ainoan) ruokakaupan pihassa?
• Tiedät, ettei villiomenaa kannata maistaa (yäk)
• Et pelkää pimeää, tai metsässä yksin kulkemista 
• Nautit metsäretkistä
• Haaveilet jatkuvasti muutosta a) kaupunkiin  b) vielä syvemmälle korpeen
• Helsinki on sinulle Hesa, ei koskaan Stadi
• ...Ja reissu Helsinkiin tuntuu ulkomaanmatkalta
• Stadin slangi - voisit yhtä hyvin puhua mandariinikiinaa
• Osaat esittää tietäväsi kenen kanssa keskustelet
• ....Ja tiedät kenelle ei kannata kertoa kuulumisia liian yksityiskohtaisesti 
• MOIKKAAT - koska jokainen kasvo on tuttu jostain
• Terveyskeskuksessa kukaan ei kysy nimeäsi - vaikka vierailisit korkeintaan kerran vuodessa

Muutama vuosi sitten olin aivan varma, että heti aikuistuttuani lähden täältä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.. enkä enää koskaan palaa takaisin. 

Kuitenkin olen hiljalleen alkanut kiinnittää huomiota kylänpahaseni positiivisiin asioihin - ja oppinut näkemään jopa jotkin negatiiviset asiat positiivisina.

Lenkkeillessä huomaan yhä useammin huokailevani kaihoisasti lapsuudenmaisemille - ja siitä kivestä, jonka takana silloin joskus piileksin purkkisleikeissä tai siitä puusta, johon jäin pikkutyttönä jumiin, on tullut jonkinlaisia pyhiinvaelluskohteita. 

Mun hoodit

Alan jo nähdä itseäni siinä herttaisessa siilivaarissa, joka Ice Age -leffassa huutaa:

"Tänne synnyin ja tänne kuolen!"

                                                         ..........................

Ainiiiiiiin, mitä niille nokkosille kävi? 

Ryöppäys ja pakkaseen (täti lupasi tehdä niistä keittoa juhannuksena). Kas näin:

 Tuli samalla nappastua vähän lipstikkaa pakkaseen laitettavaksi... Se on niiiin vahvaa, että pieni määrä riittää varmaan täksi vuosisadaksi..

Eat me! 

Kokeilu. Jaa. Mitäs siitä nyt sanoisi..

Eli toisin sanoen olen tänään ollut (kotiseutupohdinnan ohella) kätevä emäntä. Hyvä minä. Tästä tää lähtee ;)

PS. Jos kuulit luit kehotukseni viherpeukaloinnin aloittamisesta, mutta et oikein tiedä mitä/miten tehdä, pelastin sut just.

Tatttadadaa tadaa, Anskun oma lyhyt opas viherpeukalointiin! :D Tästä löytyy kaikki, mitä tarvitsee tietää..it's really not rocket science.

s a k s a

                  Varaslähtö kevääseen - Ulm

Vau. Että mä nautin saksalaisesta elämästä. Ja ihailen niitä lederhoseneita & muhkeita viiksiä. Koska olen vieläkin henkisesti jossain Itämeren tuolla puolen, saatte tänne blogiin saksasepustuksen. Haluatte tai ette.


Matkustin siis äipän kanssa rakkaan tuttavaperheen luokse Ulmiin viettämään pääsiäistä.
   
 [Ulm on n. 100 000+ asukkaan kaupunki, joka sijaitsee Baden-Württembergin osavaltiossa etelä-            saksassa. Kaupungilla on kaksi ylpeydenaihetta: maailman korkein (161,5m) kirkontorni sekä erikoinen  ukkeli nimeltä Albert Einstein. Hän tosin muutti Ulmista pois jo pikkulapsena..]

Lento (Helsinki-München) lähti lauantaiaamuna, ja perillä Ulmissa oltiin jo niin aikaisin...että kerettiin uppoutua mun inhokkipuuhaani - shoppailuun. Kumma kyllä, saksalainen ilmanlaatu tms sekoitti mun pääni niin, että onnistuin jopa lähes nauttimaan shoppailusta. Löysin kaipaamani kevätkengät. Jee.

Shoppailun jälkeen tehtiin rentouttava iltalenkki kauniin keväisissä maisemissa (pitkin Illerin rantaa). Ihanaa, eks vaan?!

Because I'm Happy

Tällanen nätti neiti oli lenkkiseurana

Rakastan.

         Vietin Ulmissa lokakuun, ja oli mahtavaa palata samoille lenkkipoluille, samassa seurassa.

Lenkkipolkujen varsille on laitettu opastuskylttejä - tämä viittoo tietä pienelle kappelille metsän siimeksessä.

        
                 ...Ja taas saatiin ripaus anskujuttuja sekaan - eli kuva-arvoitus:

                     Alla olevassa kuvassa on jokin pahasti pielessä. Keksitkö mikä?

Vielä viimeinen kuva ennen lenkin jatkamista.

Eli: Päätimme poiketa kappelilla sytyttämässä kynttilät ja ihailemassa tota..öh...onko sen nimi alttari?? No sitä kumminkin. Kynttilän sytyttäminen maksaa muistaakseni 50snt ja rahat käytetään kappelin kunnossapitoon.

Joko arvasit?

Laskin kukkaroni penkille. Tiesin sen olevan hieman riski teko (ottaen huomioon lyhytaikaisen muistini laadun), mutta... En vaan jaksanut laittaa kukkaroa suoraan laukkuun (virhe). Kynttilän sytytettyäni otin vielä muutamat kuvat kappelista ja lähdin.

Siitä lähtien olen ollut pankkikorttia ja ajokorttia köyhempi. Hups. Siinä se kukkaro nököttää joka kuvassa, täysin näkyvillä. Olisinpa vaan huomannut sen katoamisen saman päivän aikana.

Mutta eipä murehdita sitä, vaan hypätään seuraavaan päivään. Pääsiäispupu oli käynyt kylässä yön aikana.

..Ja siitä muuten lähti käyntiin sellainen suklaan (omnomnom) mässytys, että nyt salaatti maistuu taas vähän aikaa. Jospa kaali ja pakasteporkkanat jynssäisivät tän kalvavan suklaamorkkiksen pois mun ruoansulatuselinten pinnasta? 

Ja kuten kaikki kunnon saksalaiset, myös me suuntasimme juhlapyhien kunniaksi reissuun.

Ajoimme n. 25km päässä sijaitsevan lähteen luokse, joka on kuuluisa kauniin sinisestä väristään..

               ...ja tarpeeksi lähdettä pällisteltyämme patikoimme läheisille raunioille

 

Raunioille sai patikoida mäkeä ylös hyvän aikaa,
mutta ei haitannut sitten yhtään. Sää oli kaunis...ja sai
vähän anteeksi suklaaövereitä.

Maisemat raunioilta - kuvassa näkyvän kirkon luota lähdettiin

                   



     Oonko muuten ainoa, jolle tulee Muumit (mitäh?!) mieleen tällasista lehtimetsistä:

  

                                                                               ????
                                                                   
  Takaisin ihmisten ilmoille selviydyttyäni hemmottelin masuani kunnon saksalaiseen tyyliin:

(Gold Ochsen on Ulmilainen vanha olut)

En oluen mausta tykkää oikeastaan yhtään, mutta en toisaalta tykkää kahvistakaan. Kyllä Saksassa vaan on olutta juotava!

     Samana iltana ehdimme vielä pääsiäiskirkkoon - elämäni ensimmäinen anglikaaninen jumalanpalvelus. Ei se kyllä kauheasti luterilaisesta eronnut, joten suurempia yllätyksiä ei tullut.

Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan kohti Überlingenin kaupunkia ja uusia seikkailuja.

Satamasta ostimme liput pieneen paattiin, ja matka jatkui vettä pitkin kohti Mainauta.

Mainau on pieni (Bernadotte-suvun omistama) saari Bodenjärvellä. Se on tunnettu erityisesti istutuksistaan - kukkia, puita ja pensaita löytyi jokaiseen makuun. Uskomaton paikka. mutta ei, sitä ruotsin prinssiä ei vaan löytyny vaikka kuinka etsi..murrrr

Mainaussa pyöri myös orkideanäyttely...ei olisi pitänyt mennä :D (oikeestaan taisi olla ihan hyvä juttu se pankkikortin hukkuminen....)

haluanhaluanhaluanhaluanhaluan

              ...Ja kaiken sen kuluttavan -ja kovaäänisen- ihastelun jälkeen tarvittiin taas eväitä.

Tästä ei ilmeisesti enää voi saksalaisemmaksi lounastaminen mennä: makkaraa, ranskalaisia, perunasalaattia ja olutta

     
  Lisäksi käväistiin perhostarhassa, mutta perhoset olivat liian nopeita mun kameralleni :)

Sitten jo suunnattiin takaisin Ulmiin. Niin teki moni muukin (---> ruuhkaa). Perillä Ulmissa ei enää jaksettu tehdä muuta kuin lenkittää Happy nopsaan. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.

Tiistaina juhlimme nuoremman "saksasiskoni" syntymäpäiviä. Lähdimme kaupungille -löytötavaratoimiston kautta- ja raahasimme urheiluhaluttoman päivänsankarin Münsteriin (768 porrasta - ei mikään pikkujuttu)....ja sitten jäätelölle (huomattavasti miellyttävämpi aktiviteetti meille kaikille). Vaikka jalat huusivatkin hoosiannaa tämän reippailun jälkeen, olivat maisemat tornin huipulla ehdottomasti vaivan arvoiset.

Aika järkäle!

Kaupunkia tarkkaillaan..

Kaiken kiipeämisen jälkeen Ulm näyttää, noh, Ulmin pienoismallilta

                    Aikaa jäi vielä pikaiselle shoppauskierrokselle, ja sitten hypättiinkin jo junaan.
                            Junassa nukuttiin ja syötiin ihania eväitä (ISO kiitos niistä!)
                               ...Aivan liian pian löysin itseni Helsingin yöstä.

Pääsiäisestä 2014 jäi onnellinen ja kiitollinen fiilis. Uusia tuttavuuksia, uusia makuja, hajuja, paikkoja. Kiloja.


Ei kukkaroa, ei pankkikorttia, ei ajokorttia. Ei ruotsin prinssiä. Mutta väliäkö niillä, mulla on jotain paljon tärkeämpää.

                                                Mulla on ystäviä.

Ystävyys ei katso ikää, kansalaisuutta tai maiden rajoja. Se vaan on.


 <3

Kuin surmaisi Pääsiäispupun

                                    Pakollista mämminsyöntiä  2014 (tai: pääsiäispupun surma)
[Vinkki: Jos aikataulu ei taivu mun läpätysten huolelliseen tavaamiseen, hyppää vaan loppuun ja kato sieltä kuvat. Saatat yllättyä. Muut, malttakaa ja antakaa mun pohjustaa tämä stoori.]

Mun pääsiäisestäni 2014 tulee erilainen, monestakin syystä. Ensinnäkin vietän pääsiäisen Ulmissa, missä asustelin lokakuun ajan ihanan tuttavaperheen luona. Lento lähtee huomenna ja mitään ei oo tehty...vielä ;) Tästä tää lähtee.
 Toisekseen meijän perheeseen on vuosien kuluessa muodostunut kaikenlaisia hassuja pikku perinteitä (joulu mammalassa, pääsiäinen ja juhannus mökillä ilman sisävessaa/suihkua yms, uusivuosi myöskin sukulaisten kanssa..), joten tradition rikkominen lisää pientä ekstraa tähän eksotiikkaan. Noh, pilkkiminen ei vissiin olisi muutenkaan onnistunut näissä plusasteissa enää..

Koska en tiedä saksalaisesta pääsiäisenvietosta yhtikäs mitään, olen fiilistellyt suomalaista pääsiäistä huolella tässä parin päivän sisällä ;) Eilen tein kuoharin voimalla inhoamani pakollisen mämmimässäyksen yön pimeinä tunteina  - koska hei, eihän pääsiäinen olisi pääsiäinen ilman sitä inhottavaa ruskeaa kermassa liotettua liisteriä.

 Lisäksi muistin maalata munia. Vaikka en parhaiten ollenkaan pysykkään perillä siitä mikä on HOT ja mikä NOT, yritin kovasti tehdä pääsiäismunistani kuuminta kuumaa - suomeksi sanottuna kokeilin liukuvärjätä da pääsiäismunat.

Tästä tää lähtee

Muniakin löytyi jääkaapista!

Ja kyllä oli taas hauskaa, vaikka sotkuhan siitä seurasi...niin kuin hauskasta aina.

Vähän saa hassutellakin?

Tällaset niistä sitten tuli vuonna 2014

Ja koska meijän lössi niin lahjakkaasti hajaantuu tänä vuonna (äiti + minä saksassa, iskä vaeltamassa, pojat yksin kotona), tänään kompensoitiin tätä outoutta ihan oikealla perheaterialla. Yleensä mun rakas ruokaintoileva pappani valmistaa mökillä pääsiäisen lammaspaistia, mutta kyllä sitä voi näköjään kotonakin laittaa.

Ja vauvat sai tietysti myöskin erityiskohtelua juhlapyhän kunniaksi :)

Ressin juhala-ateria..erikoista lähinnä karjalanpiirakka (se olis muuten menny roskiin...hehheh)

Willoughbyn nannat

Tästä navettaosiosta päästäänkin nyt luontevasti siihen muutama tunti sitten tapahtuneeseen SEKOILUUN.
                                      -Viewer discretion is advised-

Tilanne: Lähdettiin mökille nauttimaan auringosta ja puuhastelemaan.
Anskun huikee idis: Ota kani JA koira mukaan, esittele ne toisillensa (kani on kumminkin teoriassa tottunut koiriin ja koira teoriassa tottunut kaneihin), ja ota perhepotretti niiden kanssa.
(Iskä sanoo: Ei kannata.)
Suunnitelma: Koira takakonttiin, kani kuljetuskoppaan ja valjaat mukaan. Kanille valjaat niskaan niin se ei pääse karkuun vaikka sylistä pääsisikin pois.
Suunnitelman akilleenkantapää: Aika, jona kani on pois kantokopasta, mutta valjaita ei ole vielä saatu puettua.
Lopputulos: Kani oppi uimaan.

Miten tähän päästiin?

No, kaikki meni ihan nappiin kunnes nostin kanin kuljetuskopasta syliin ja Ressi riensi ystävällisesti tervehtimään uutta pikkuveljeään.

Willoughby mussukka veti tästä herneet nenukkaansa harvinaisen kunnolla, ja sai ittensä rimpuiltua irti mun otteestani. Sinne se sitten paineli nurtsille, ja koira kipeen polvensa kanssa tuhatta ja sataa perässä. Yhtäkkiä eteen tuli tukki, ja pupu parka kompastui ja lensi komeassa kaaressa...lampeen. (Onneksi sentään veli oli kameran kanssa skarppina, muuten ei kukaan uskois tätä tarinaa) Siellä ne sitten heitti pari lenkkiä kuin sorsaperhe konsanaan.

Mitä tähänki nyt voisi oikeen sanoa?

Sieltä ylös päästyään Willoughby jatkoi juoksemista ja alkoi kirkua ihan suoraa huutoa. Tähän väliin mainittakoon, että kanit ovat erittäin alttiita sydänkohtauksille, ja kirkuminen on merkki siitä, että kani kokee olevansa pahassa, pahassa pulassa. Hengenhädässä. Kuolemaisillaan. You know.

Pian siltä poitsulta voimat loppuivatkin, ja se lysähti märkänä nurmikolle. Rex meni ihmettelemään sitä, mutta fiksuna poikana ei satuttanut. Vähän tökkäsi tassulla että "hei miks et sää leiki enää?". Nostin meidän uimakoululaisen syliin, se oli aivan löllö+ hengitti raskaasti. Olin aivan paniikissa, varmana siitä että kuolema tulee. (Vaikkei sydäriä saiskaan niin vähintään paleltuisi..kanit on siihenkin alttiita, siksi niitä ei kuulu pestä).

Onneksi Willoughby osoittautui sitkeämmäksi kuin luulin. Jo n. 10 minuutin päästä se nousi pystyyn, ja alkoi hiljalleen kuivailla itseään. Vau. Olin todella helpottunut (ja äiti oli ärsyyntynyt, koska häneltä jäi koko episodi näkemättä..). jos yhtäkkiä lopetan Willoughbystä selittämisen niin se on kuollut sittenkin
           

Pääsiäispupu näkee valon

Ja takaisin elämään, ehkä traumatisoituneena mutta kumminkin elossa

Lopulta herra oli normaali pörröinen itsensä, lukuunottamatta egon saamaa kolausta ja huulessa olevaa naarmua. Ruokakin maistui. Ja kyllä ton liikunnan jälkeen onkin varmaan aikamoinen nälkä :D

Tämän episodin jälkeen tein erittäin suomalaisen teon: lähdin etsimään kadonnutta mielenrauhaani metsästä. Oli muuten ihanaa <3

:)

Rauhoituttuani keräsin Riiviöni kanssa pajunoksia Willoughbylle, jospa vaikka lahjonta saisi sen unohtamaan kärsimänsä vääryydet.

Lahjus

Itse ilkimys

[Muistuipa äsken mieleeni että on tämä puudeli aiemminkin huudattanut viattomia pupusia. Kuitenkaan tämä eläinten kauhia rääkkäys ei meillä yleensä ole tapana - eli vielä ei kenenkään tarvi soittaa eläintensuojeluun :) Inhimillisiä erehdyksiä nämä..:D] 

Eiköhän tämä uimakouluonnettomuuden selostaminen ala nyt kumminkin riittää, pakkaaminen kutsuu. Hyvää pääsiäistä vaan kaikki, syökää paljon mämmiä (tykkäsitte tai ette).

 Ja onnittelut jos selvisit tänne asti ;)

Hej då!