Kuin surmaisi Pääsiäispupun

                                    Pakollista mämminsyöntiä  2014 (tai: pääsiäispupun surma)
[Vinkki: Jos aikataulu ei taivu mun läpätysten huolelliseen tavaamiseen, hyppää vaan loppuun ja kato sieltä kuvat. Saatat yllättyä. Muut, malttakaa ja antakaa mun pohjustaa tämä stoori.]

Mun pääsiäisestäni 2014 tulee erilainen, monestakin syystä. Ensinnäkin vietän pääsiäisen Ulmissa, missä asustelin lokakuun ajan ihanan tuttavaperheen luona. Lento lähtee huomenna ja mitään ei oo tehty...vielä ;) Tästä tää lähtee.
 Toisekseen meijän perheeseen on vuosien kuluessa muodostunut kaikenlaisia hassuja pikku perinteitä (joulu mammalassa, pääsiäinen ja juhannus mökillä ilman sisävessaa/suihkua yms, uusivuosi myöskin sukulaisten kanssa..), joten tradition rikkominen lisää pientä ekstraa tähän eksotiikkaan. Noh, pilkkiminen ei vissiin olisi muutenkaan onnistunut näissä plusasteissa enää..

Koska en tiedä saksalaisesta pääsiäisenvietosta yhtikäs mitään, olen fiilistellyt suomalaista pääsiäistä huolella tässä parin päivän sisällä ;) Eilen tein kuoharin voimalla inhoamani pakollisen mämmimässäyksen yön pimeinä tunteina  - koska hei, eihän pääsiäinen olisi pääsiäinen ilman sitä inhottavaa ruskeaa kermassa liotettua liisteriä.

 Lisäksi muistin maalata munia. Vaikka en parhaiten ollenkaan pysykkään perillä siitä mikä on HOT ja mikä NOT, yritin kovasti tehdä pääsiäismunistani kuuminta kuumaa - suomeksi sanottuna kokeilin liukuvärjätä da pääsiäismunat.

Tästä tää lähtee

Muniakin löytyi jääkaapista!

Ja kyllä oli taas hauskaa, vaikka sotkuhan siitä seurasi...niin kuin hauskasta aina.

Vähän saa hassutellakin?

Tällaset niistä sitten tuli vuonna 2014

Ja koska meijän lössi niin lahjakkaasti hajaantuu tänä vuonna (äiti + minä saksassa, iskä vaeltamassa, pojat yksin kotona), tänään kompensoitiin tätä outoutta ihan oikealla perheaterialla. Yleensä mun rakas ruokaintoileva pappani valmistaa mökillä pääsiäisen lammaspaistia, mutta kyllä sitä voi näköjään kotonakin laittaa.

Ja vauvat sai tietysti myöskin erityiskohtelua juhlapyhän kunniaksi :)

Ressin juhala-ateria..erikoista lähinnä karjalanpiirakka (se olis muuten menny roskiin...hehheh)

Willoughbyn nannat

Tästä navettaosiosta päästäänkin nyt luontevasti siihen muutama tunti sitten tapahtuneeseen SEKOILUUN.
                                      -Viewer discretion is advised-

Tilanne: Lähdettiin mökille nauttimaan auringosta ja puuhastelemaan.
Anskun huikee idis: Ota kani JA koira mukaan, esittele ne toisillensa (kani on kumminkin teoriassa tottunut koiriin ja koira teoriassa tottunut kaneihin), ja ota perhepotretti niiden kanssa.
(Iskä sanoo: Ei kannata.)
Suunnitelma: Koira takakonttiin, kani kuljetuskoppaan ja valjaat mukaan. Kanille valjaat niskaan niin se ei pääse karkuun vaikka sylistä pääsisikin pois.
Suunnitelman akilleenkantapää: Aika, jona kani on pois kantokopasta, mutta valjaita ei ole vielä saatu puettua.
Lopputulos: Kani oppi uimaan.

Miten tähän päästiin?

No, kaikki meni ihan nappiin kunnes nostin kanin kuljetuskopasta syliin ja Ressi riensi ystävällisesti tervehtimään uutta pikkuveljeään.

Willoughby mussukka veti tästä herneet nenukkaansa harvinaisen kunnolla, ja sai ittensä rimpuiltua irti mun otteestani. Sinne se sitten paineli nurtsille, ja koira kipeen polvensa kanssa tuhatta ja sataa perässä. Yhtäkkiä eteen tuli tukki, ja pupu parka kompastui ja lensi komeassa kaaressa...lampeen. (Onneksi sentään veli oli kameran kanssa skarppina, muuten ei kukaan uskois tätä tarinaa) Siellä ne sitten heitti pari lenkkiä kuin sorsaperhe konsanaan.

Mitä tähänki nyt voisi oikeen sanoa?

Sieltä ylös päästyään Willoughby jatkoi juoksemista ja alkoi kirkua ihan suoraa huutoa. Tähän väliin mainittakoon, että kanit ovat erittäin alttiita sydänkohtauksille, ja kirkuminen on merkki siitä, että kani kokee olevansa pahassa, pahassa pulassa. Hengenhädässä. Kuolemaisillaan. You know.

Pian siltä poitsulta voimat loppuivatkin, ja se lysähti märkänä nurmikolle. Rex meni ihmettelemään sitä, mutta fiksuna poikana ei satuttanut. Vähän tökkäsi tassulla että "hei miks et sää leiki enää?". Nostin meidän uimakoululaisen syliin, se oli aivan löllö+ hengitti raskaasti. Olin aivan paniikissa, varmana siitä että kuolema tulee. (Vaikkei sydäriä saiskaan niin vähintään paleltuisi..kanit on siihenkin alttiita, siksi niitä ei kuulu pestä).

Onneksi Willoughby osoittautui sitkeämmäksi kuin luulin. Jo n. 10 minuutin päästä se nousi pystyyn, ja alkoi hiljalleen kuivailla itseään. Vau. Olin todella helpottunut (ja äiti oli ärsyyntynyt, koska häneltä jäi koko episodi näkemättä..). jos yhtäkkiä lopetan Willoughbystä selittämisen niin se on kuollut sittenkin
           

Pääsiäispupu näkee valon

Ja takaisin elämään, ehkä traumatisoituneena mutta kumminkin elossa

Lopulta herra oli normaali pörröinen itsensä, lukuunottamatta egon saamaa kolausta ja huulessa olevaa naarmua. Ruokakin maistui. Ja kyllä ton liikunnan jälkeen onkin varmaan aikamoinen nälkä :D

Tämän episodin jälkeen tein erittäin suomalaisen teon: lähdin etsimään kadonnutta mielenrauhaani metsästä. Oli muuten ihanaa <3

:)

Rauhoituttuani keräsin Riiviöni kanssa pajunoksia Willoughbylle, jospa vaikka lahjonta saisi sen unohtamaan kärsimänsä vääryydet.

Lahjus

Itse ilkimys

[Muistuipa äsken mieleeni että on tämä puudeli aiemminkin huudattanut viattomia pupusia. Kuitenkaan tämä eläinten kauhia rääkkäys ei meillä yleensä ole tapana - eli vielä ei kenenkään tarvi soittaa eläintensuojeluun :) Inhimillisiä erehdyksiä nämä..:D] 

Eiköhän tämä uimakouluonnettomuuden selostaminen ala nyt kumminkin riittää, pakkaaminen kutsuu. Hyvää pääsiäistä vaan kaikki, syökää paljon mämmiä (tykkäsitte tai ette).

 Ja onnittelut jos selvisit tänne asti ;)

Hej då!