Minä myös!

Kevät, muuttolinnut, aurinko ja vainanskujuttuja tulee!

[Oi kyllä, myös minä olen sukeltanut tähän bloggaavaan massavirtaan (osaan sentään onneksi uida). Nyt on vihdoinkin jokin kanava, johon voin purkaa rasittavaa pälpättämisen tarvettani....kavereitten ei siis ainakaan hetkeen tarvitse repiä yhtään enempää hiuksia päästä.. ;) Aiheet tulee vaihtelemaan fiiliksen mukaan, mitään punaista lankaa lähden tuskin luomaan tähän sekalaisten tekstien kaatopaikkaan.]

Aloitetaanko?

Tänään mulla on monta syytä olla onnellinen. En edes huomannut sitä ennen kuin aloin miettiä, mistä kirjoittaisin. Jotenkin tuntuu vaan siltä, että elämä heittelee kaikkia ihania asioita nenän eteen. Välivuosi. Seikkailut. Aurinkoiset päivät. Perhoset... ja nyt viimeisimpänä Willoughby, aka (iso ja pelottava) Jättipupu.

Herra Willoughby totuttelemassa ulkoiluun

Hiukkasen jänskättää

Monet mun kavereistani (ja perheenjäsenistä myös..) varmaan ihmettelee tämän Isojalan yhtäkkistä tupsahtamista mun elämääni. Noh, tässä viikon totuttelemisen jälkeen voin myöntää että sitä minäkin vielä toistaiseksi ihmettelen.

Lyhyt versio Hra Willoughbyn muutosta menee näin:

     [Olipa kerran pieni likaisenharmaa pupu, joka asusteli tallissa äitinsä ja isänsä kanssa. Heidän naapurissaan asui iso ja suloinen heppa. Eräänä päivänä talliin tupsahti oudon näköinen ja äänekäs ihminen, joka alkoi vaania pikkupupua epäilyttävä ilme naamallaan. Yhtäkkiä kaikki musteni. Kuului pelottavia ääniä. Pupunen alkoi taistella näkymätöntä vihollistaan vastaan pimeässä vankilassaan. Se puri vankilansa seiniä vimmatusti - mutta turhaan.
    Pienen ikuisuuden jälkeen pupu näki valon. Se luuli jo kuolleensa, mutta huomasi pian olevansa ihmisen luolassa. Outoja hajuja ja makuja. Yhtäkkiä pupu huomasi joutuneensa toiseen pieneen vankilaan, jossa oli sentään onneksi valoa. Tylsää, tylsää, tylsää, yksinäistä. Välillä ihminen tulee pupun luokse ulisemaan. Onkohan se sairas? Ihminen ojentaa tassuaan ja pupu kurottaa sitä kohti. Jotain oranssia ja makeaa. Mmmm.. WILLOUGHBY, ihminen kiljahtaa. Ok, tuumaa pupu. Se on siis vähän outo.. mutta olkoon. Kunhan ei tunge liian lähelle.] <-- jaa a.... Pitäs varmaankin tarkistaa lääkitys :D

     Eli, olin nauttimassa maalaiselämästä pienellä tilalla, ja siellä oli pieni pupu vailla kotia. Vaarana oli pupun isäukko, joka ilmeisesti suunnitteli kastroivansa jälkikasvunsa omin hampain. Yhh.. Ilmoitin sitten, että voinhan minä ehkäperiaatteessatavallaanmahdollisesti ottaa pupun hoiviini ainakin kesän ajaksi. Koittaa kesyttää siitä lemmikkikania (jospa se herra välttäis sitten padan?). Vanhemmilta en tietenkään kysynyt mitään...hups.
     Kotona äiti sai täysin odotetusti pienen slaagin, mutta toipui ennätysnopeaa vauhtia, kun muistutin että meillähän on leikkimökki tyhjillään. Sinne sitten väsäsin ukin kanssa kanille oman palatsin. Tällä hetkellä meillä on voimassa seuraava järjestely: Willoughby viettää päivät ulkona ja tulee mun huoneeseen nukkumaan yöksi ettei kissat kiusaa (onneksi Ressi puolustaa pihaa kateilta.. ;D). Jossain vaiheessa se kyllä alkaa viettää yöt ulkona. Sen verran se jo protestoi viimeyönä ahtaita nukkumajärjestelyjään.

Tulen varmasti mainitsemaan (lue: valittamaan) Willoughbyn useamman kerran lähitulevaisuudessa. Mutta tältä erää saa riittää, koska mulla on vielä jotain muutakin ihanaa jaettavaa!

Esimerkiksiii... mustikkasmoothie  :) Kevään ihanuus: pakastetut mustikat! Ilmesesti ne mustikat kerätään nimenomaan talvea varten, mutta itse aina panttaan niiden käyttöä läpi talven (en halua niiden loppuvan kesken). Kevään edetessä uskallan vihdoin luottaa siihen, että kesä ja uudet mustikat tulevat sittenkin...voin siis aloittaa mustikkasmoothieiden hörppimisen.

Mmmmmm nami <3

Plus parhaillaan on käynnissä operaatio Omenapaistos. Ukki kantoi meille jäätyneitä (valmiiksi pilkottuja, jes) omenoita, joista nyt väsäilen paistosta. Lopputulos on siis vielä hämärän peitossa, koska paistaminen on kesken.

nälkä!

Pitäiskin varmaan lopettaa kirjoittaminen ja mennä kyttäilemään sitä paistumista... Adios mussut <3


PS. Viherpeukalointia ei voi jättää mainitsematta, joten totean tähän loppuun:

Muistakaa nyt rakkaat ihmiset kylvää yrttinne jos haluatte käyttää tuoreita yrttejä. Se on paitsi super palkitsevaa (mitäh, sainko MINÄ ton kasvamaan?!), myös varmasti halvempaa kuin tuoreitten yrttien ostaminen ruokakaupasta ja terveellisyyskin pitäs varmaan mainita :)

<3