lauantai 8. marraskuuta 2014

anskuplanet - laos I


SABAIDEE!

Anskuplanet tulee taas! Viimeksi kirjoittelin reissaamisesta Israelissa, nyt on Laosin vuoro. Laosissa siis vietin viime helmikuun.. vau, aika rientää!

Perustietoa:
 Laos (ສາທາລະນະລັດ ປະຊາທິປະໄຕ ປະຊາຊົນລາວ) sijaitsee Kaakkois-Aasiassa, Thaimaan, Myanmarin, Kiinan, Vietnamin ja Kambodzan muodostaman ympyrän keskellä. Laosia kodikseen kutsuu noin 6 800 000 ihmistä, joista arviolta reilu puoli miljoonaa asuu Vientianessa, maan pääkaupungissa. Noin puolet asukkaista kuuluu lao-kansaan, joiden lisäksi maassa asuu myös pienempiä kansoja/heimoja, miksi niitä nyt haluaakaan kutsua. Virallinen kieli on lao, joka on hyvin lähellä thaita. Valuutta on kip. Eurolla saa - uskokaa tai älkää - noin 10 000LAK. Suurin uskonto on buddhalaisuus. Jos jaksaa aamulla nousta aikaisin ylös, voi nähdä munkkeja kiertämässä kyliä laukkujensa kanssa. Tavallinen väki sitten ilmestyy lahjoineen (esimerkiksi riisiä) teiden varteen ja jakaa ne munkeille. 

Laos on metsäinen, vuoristoinen ja köyhä. (Laos kuuluu vähiten kehittyneiden -LDC- maiden joukkoon.) Muistan  miten hämmästyin eroa Thaimaan ja Laosin välillä lentäessäni Bangkokista Luang Prabangiin. Bangkokista lähdettäessä kaikkialla näkyi vain kaupunkia ja peltoa. Nukahdin, ja herästessäni Laosin rajojen sisäpuolella näin pelkkää metsäistä vuoristoa. Laosin metsät toimivatkin kotina monille uhanalaisille lajeille, esimerkiksi indokiinantiikerille, joka on erittäin uhanalainen. Osa eläinlajeista on löydetty vasta hiljattain. 

Karambolat -eli tähtihedelmät- kypsymässä kuuman auringon alla



Miksi Laos? Nooo Laos on mielestäni hyvää vaihtelua Thaimaalle, joka on muodostunut jonkinlaiseksi örveltävien suomalaisturistien mekaksi. Jospa rikottaisiin tämä perinne ja vaihdettaisiin vähemmän tunnettuun naapurimaahan? Sitäpaitsi, Laos on halpa. Ja kaunis. Itse ainakin valitsisin aina vuoret ja metsät yksitoikkoisten peltojen sijaan. Ja ilmakin on todennäköisesti raikkaampaa vähemmän kansoitetussa Laosissa. Miinusta on tietysti meren puuttuminen.


banskuja tulossa!

papaija kukassa

Reissasin Laosiin alkuvuodesta - edelleen ylioppilasrahoilla. Kohteenani oli Luang Prabang - kaupunki aika lailla keskellä pohjoista Laosia. Luang Prabang kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta siitä, millainen maa Laos on (tosin  siivekkään sillipurkin lentokoneen koko antoi siitä jotain osviittaa). Kun lähestyimme lentokenttää, täytin paniikissa viisumilappuja (kynä ei toiminut, eikä mun aivot) ja huolestuneena vilkuilin horisontissa siintävää kiitorataa: ei kai me vaan laskeuduta tolle kinttupolulle?! No, selvittiin siitäkin. 

Luang Prabang yllätti toisenkin kerran. Kaupunki vaikutti nimittäin olevan täynnä 1) laoja suunnattomasti ärsyttäviä kiinalaisia turistiryhmiä (Kiinassa oli jonkinlainen lomakausi menossa kuulemani mukaan) 2)  yhdysvaltalaisia hippituristeja/seikkailijoita. Jos Intiaan matkustaa pääasiassa valaistumisen etsijöitä ja vapaaehtoistyöntekijöitä, niin Laosiin matkustavat hipit. Tai sitten Laos saa vain ihmiset päästämään sisäiset hippinsä valloilleen. Olit saapuessasi millainen vain, pian huomaat käyttäväsi pelkästään kolme numeroa liian suuria, elefanttikuvioisia haaremihousuja. Jännä juttu. Ehkä beerlaoon lisätään jotain erikoisia ainesosia?! (Tai sitten Laosin entinen asema yhtenä oopiumin suurimmista tuottajista on vaikuttanut tähän jotenkin.. Kuka tietää)



Vietin kuukauden siis perhetuttujen luona, jotka tekevät Laosissa kehitysyhteistyötä. Sitä Laosissa todella tarvitaan - kylissä saatetaan joutua opettamaan esimerkiksi hygienian alkeita kuten käsien pesua. Puutteellisen hygienian takia esim. ripuli on yleistä - ja vaarallista ilman kunnollista hoitoa.

 Sairauksien saatetaan toisinaan uskoa johtuvan henkien antamasta rangaistuksesta eikä puutteellisesta hygieniasta. Tämän takia vähemmistöuskontojen (mm kristinusko ja islam) kannattajat voivat joutua ahtaalle vaikka Laosissa on uskonnonvapaus. Kylän ongelmien voidaan uskoa aiheutuvan siitä, että jokin kristitty tai muslimi ei antanut munkeille almuja tai jätti jonkun toisen rituaalin suorittamatta. Surullista kyllä, Laos suunnittelee kaikkien ulkomaisten kehitysyhteistyöprojektien vähittäistä lakkauttamista. 

Katunäkymää Luang Prabangissa

Munkit keräämässä almuja

Nam Khan joki
 Perhe, jonka luona olin, asuu "tois pual jokke". Vanhaan kaupunkiin/night marketille/Haw khamiin aka royal palaceen päästäkseen pitää ylittää pieni Nam Khan joki (pieni verrattuna viereiseen  Mekongiin joka on yksi maailman suurimmista joista). Kätevin tapa turistille ylittää Nam Khan on bambusilta. Ylitys maksaa muistaakseni noin 50snt. Iltaisin silta on valaistu. Silta on tehty kokonaan bambusta, joten kannattaa varautua siihen ettei sen ylittäminen ensimmäisellä kerralla välttämättä tunnu aivan täysin turvalliselta. Kummallakin puolella siltaa on jyrkkä, porrastettu rantapenger, jonka kiipeäminen sandaalit jalassa saattaa myös olla vaivalloista elämys.

Bambusiltaa ylittämässä
Näe nämä Luang Prabangissa:

Night market: ydinkeskustassa kaikkien muiden nähtävyyksien vieressä sijaitsee kauniisti valaistu night market. Sieltä saa vaikka mitä, suurimmaksi osaksi upeita käsitöitä. Jos vertailee hintoja, voi tehdä hyvinkin edullisia löytöjä - tosin turisteilta koitetaan toisinaan pyytää todella korkeita hintoja. Koska länsimaalainen on tottunut korkeahkoon hintatasoon, tulee huomaamatta hyväksyttyä hinta, jota lao ei kyseisestä aarteesta ikinä maksaisi. Marketilta löytyy paljon elefanttiaiheisia käsitöitä - onhan Laosin lempinimi "miljoonan elefantin maa". 



ruokaa marketilta

Vähän seikkailunhaluisempi voi myös lähteä koluamaan mekongin varsia. Itse menin paikallisten ystävieni kanssa joen toiselle puolelle tippukiviluolaan (~40 asteen helteessä..) sekä eräänlaiseen ravintolaan keskellä mekongia - joessa kun on hiekkasärkkiä ympäriinsä. Niiden kanssa täytyy muuten olla varovainen, virtaus voi tehdä särkistä epävakaita. 

Ravintolaan pääsi mekongin toiselta puolelta siltoja pitkin, mutta takaisin Luang Prabangiin piti mennä veneellä. Niitä tosin mekongilla liikkuu enemmän kuin tarpeeksi :) Ravintola, jossa kävimme, oli täynnä paikallisia. Se oli ihanaa vaihtelua kaikkien niitten haaremihousuhippien jälkeen (joihin tosin itse lukeuduin). 



Puhvelinnahkaa

Laolainen ruoka on muuten hyvää. Ja terveellistä. Ja oppii syömään puikoilla!
Yhtenä kulmakivenä on sticky rice, jota syödään sormin. Lisäksi suosittua on mausteinen papaijasalaatti sekä larb (lausutaan enemmän tai vähemmän 'laap'), eräänlainen lihaisa salaatti. Laot tosin syövät (tuttavaperheen sanoin) "kaikkea" puhvelinnahasta kanankoipiin. Ja en siis tarkoita niitä lihaisia reisiä, vaan sitä nahkaista osaa reisien alapuolella. Siis varpaita ja mitä niitä nyt on :D

Jos matkustaa Luan Prabangiin, kannattaa kokeilla ravintolaa nimeltä Cafe Mekong Fish. 

Edelleen ihan Luang Prabangin ytimessä sijaitsee vieretysten Royal Palace (Haw kham), kuningas Sisavang Vongin ja tämän perheen koti 1900-luvun alussa, jolloin Laos oli osa Ranskan Indokiinaa, sekä Haw Pha Bang niminen temppeli. Niihin kannattaa tutustua, hinta on muutaman euron luokkaa. 



Muutaman kilometrin säteellä Luang Prabangista on myös käsityöläiskyliä, jotka ovat ehdottomasti vierailemisen arvoisia. Googlaa esimerkiksi Ban Xang Khong.

paperia valmistetaan käsityöläiskylässä


Hieman kauempana (n. 25km) kaupungista sijaitsee turistikohde, jota todella lämpimästi suosittelen. Nimittäin Kuang Si vesiputoukset ja niiden yhteydessä toimiva Kuang Si Falls Butterfly Park. 

Perhostarhalle mentiin kauniin puutarhan läpi.





Perhostarhalla oli kaikkia mahdollisia perhosia värikkäimmistä pikimustiin - ja pikkuriikkisistä kämmenenkokoisiin. 


murkku!


Perhostarhan jälkeen suuntasimme varsinaisille putouksille. Ensin vastaan tuli altaat, joissa pysähdyttiin uimaan. Vesi on jatkuvassa liikkeessä, ja todella kylmää. Ja täynnä kiinalaisia. Tai siltä se ainakin tuntui.




Kuang Si Falls
Uimisen jälkeen kiivettiin vielä putousten huipulle. Minusta ei ole mitään parempaa kuin jyrkkää polkua pitkin kiipeäminen viidakossa - mutta kaikkia se ei näköjään miellytä: vastaan tuli kaksi kiinalaista turistia, jotka pysäyttivät meidät vain kertoakseen ettei ylhäällä ole mitään näkemisen arvoista.

Up to the top!

polku
Tältä siellä huipulla näytti:






Siitä se vesi putoaa suoraan alas :)

Turistien turvallisuudesta oli toki huolehdittu ja aitoja pystytelty


Olisin voinu valita tähän hommaan jotku toiset kengät.. :D

Seikkailijakaverukset <3
Takaisin laskeuduttaessa nähtiin muun muassa kukassa oleva liaani...


..Sekä jotain suomalaisille hyvin tuttua - joulutähti!


Huipulle on hyvä lopettaa, joten tässä nämä tarinat/jorinat ja matkavinkit tältä erää. Koitan myöhemmin kirjoittaa vielä Vientianesta ja Laosilaisista teistä. Oikeasti, jos mahdollista niin valitkaa Laos seuraavalla kerralla Thaimaan sijasta. Olkaa ernuja. Ihan vaan huvin vuoksi :)

Tässä vielä laomusiikkia, niin kuulette kielen ja näette perinteistä vaatetusta ja tanssimista. 


Pus<3

Never stop travelling!

torstai 6. marraskuuta 2014

Snack Away the Dark



Heipsulivei! Täällä ollaan, pimeässä ja hiljaisessa puutalossa bongailemassa tonttuja kirjoittamassa muka-akateemista esseetä blogia. Tänään satoi Helsingissä ensimmäisen kerran ihan kunnolla lunta! Sain nauttia lumisateesta (peiton alla ikkunan takana) monta tuntia joululauluja kuunnellen, sillä jälleen kerran skippasin luennon. Hups. Tosin päätös tehtiin (lähes) harkiten yhdessä opiskelijatovereiden kanssa. Samaisen porukan kanssa suunnittelen parhaillaan maailman ihaninta marraskuista suurensuurta piparitalkoota. Can't wait!

Marraskuuta on sanottu talven masentavimmaksi kuukaudeksi - ihan syystä. Pimeää ja märkää ja kylmää. Mielummin ottaisin paukkupakkaset ja ihanan, puhtaan puuterilumen. Kuitenkin taas huomaa, että pimeydelläkin on puolensa. Sen alla voi möyriä läpi talven niin kuin jokin myyrä multakasassa. Mikä parasta, kaikki muutkin keskittyvät selviytymiseen eikä kukaan huomaa kiinnittää huomiota niihin muutamiin ekstrakiloihin tai  -säärikarvoihin, joita talviturkiksikin kutsutaan. Ja vaikka muuten kiinnittäisikin huomiota, niin marraskuun pimeydessä ei vaan näe metriäkään omaa nenää pidemmälle. Siis kuka tarvitsee turkiksia jos on keskitalvi ja kaiken maailman vahat ja höylät on unohdettu kylpyhuoneeen nurkkaan?! (Huom, luit äsken pakollisen turkistarhauksen vastaisen palopuheen.)

Joten siis minäkin, marrasmasennuksessa ja joulumielellä päätin piristää öisiä opintojani pikkupikku välipalalla. Mikään ei valaise pimeää iltaa niin kuin glögi, auringonkukansiemenet ja keksit <3



Ja illan täydensi Passengerin musiikki. Tosin sisäinen hipsterini meinasi vetää lierihatut nenään kun kyseisestä herrasta tulikin huippusuosittu - no ei kai mun auta muu kuin alistua kohtalooni mainstream musiikin suurkuluttajana (ja tyytyä hokemaan kuunnelleeni Passengeria 'before it was cool').

Käykää tästä rakastamassa biisiä Scare Away The Dark ;)

Musavideokin on ihan katselemisen arvoinen kerrankin (köhköh Nicky Minaj ja kumppanit...huoh)


Silmät verillä taidan luovuttaa akateemisen kirjoittamisen osalta aika lailla nyt ja jatkaa huomenna uusin voimin. Juokaa paljon glögiä ja olkaa pikkuriikkisistä asioista onnellisia. Suuria onnenaiheita onkin meinaan melko turhaa tähän vuodenaikaan odottaa, joulukuun 24. päivää lukuunottamatta... ;)

Pus <3

...Well, sing, sing at the top of your voice,
Love without fear in your heart.
Feel, feel like you still have a choice
If we all light up we can scare away the dark.
-Passenger