Taukoviikosta takaisin arkeen

Pöööööö!

Mun ärsyttävä positiivisuuteni jatkuu edelleen – siitä huolimatta että 1. sääjumalat ja 2. HSL näyttää ottaneen asiakseen sen kestävyyden testaamisen. Olen jo kahtena aamuna peräkkäin sprintannut (tuulessa ja tihkusateessa) kuin mikäkin Usain Bolt kohti lähijunaa. Ja eiköhän ne ovet aina sulkeudu JUST sillon kun on päässyt puuskuttavana ja tukka sekaisin oven kohdalle. (Oi kyllä, puuskutan nykyään 100 metrin sprintin jälkeen kuin mikäkin neuvostoliittoaikainen höyryveturi – tarttis tehdä jotain?)

No mutta joo, näitä kahta aamua ennen mulla on ollut paljonkin ilonaiheita. Maanantaisen tentin jälkeen nimittäin alkoi taukoviikko (jonka kutsuminen taukoviikoksi on kiellettyä etteivät opiskelijat erehdy luulemaan sitä lomaksi) ja livahdin maaseudulle taukoilemaan kaupungin harmaudesta. Ja ehkä vähän koulustakin (sssshh, tämä on meidän salaisuutemme).

Kultu.

Nooo eipä tää maaseutukaan ollut väreillä pilattu.

Landella tein yksikseni sieniretken, jonka saalis oli ruhtinaallinen surullinen: yksi kylmettynyt ja vettynyt kanttarelli.  Mutta koska olin yksin, pystyin liikkumaan hiljaa. Ja koska on lokakuu, hämärä tulee aikaisin. Ja sehän tarkoittaa että eläimet ovat liikenteessä. Joten lohdutuspalkinnoksi sainkin sienten sijasta kävelyretken peurojen kanssa. Näin arviolta 5 peuraa, yhteen pariin törmäsin useamman kerran ja pääsin vieläpä aika lähelle. Ei tarvitse olla puunhalaaja hippiäinen ymmärtääkseen tämän olevan siiiiiiiistiiiiiii! Olin ihan haltioissani ja tunsin itseni vähintäänkin intiaaniprinsessa Pocahontakseksi.

Tämän lisäksi viikkoon mahtui (liikaa) haravointia…

 ruoanlaittokokeiluja…

Avokadopasta aasiatwistillä oli vähintäänkin
erikoinen elämys.. :D

...Saatoin mokata jotain hiivan kanssa..

Jup, näin taisi käydä :D

inhoamaani shoppailua...

lähetän aina kämppikselle aka personal
stylistilleni kasan tällaisia kuvia kun yritän
shoppailla... ja niiden kanssa viestejä:
"voiko tällaisen ostaa", "minkä kanssa
tätä kuuluu käyttää", "minkä värin valitsen" jne:DD 

ja kohtaaminen rakkaan pupuseni Herra Willoughbyn kanssa. Siinä vasta söpöliini.

 Hänhän majailee tällä hetkellä kotitilallaan ja nauttii valloittavien eläin- ja ihmisystävien seurasta. Willoughbyn kotitila, josta olen kirjoittanut blogissa ennenkin, on aivan mieletön paikka. Joka puolella aukeaa upea peltomaisema, ja tilan rajojen sisällä vallitsee suloinen harmonia eri asukkien välillä.

Herra Willoughbyn isoveli :)

 Sain tilaisuuden purkaa aggressioitani lampaan-öh-jätöksiin, ja riehuin karsinoissa kuin heikkopäinen kunnes talikko sanoi itsensä irti. Että voisin nähdä itseni maatilan emäntänä. (Maajussit ottakkee yhteyttä). Mmmm elämä on laiffii ;)

Noh, kuitenkin. Aivan liian pian taukov lukuviikko oli ohi ja suuntasin takaisin tänne Helsinkiin (jota aion ihan periaatteen vuoksi kutsua hesaksi, en stadiksi), mukanani tekemättömien läksyjen paino takaraivossa. Joten tähän mennessä olen joka ilta puurtanut koulujuttujen kimpussa yli puolenyön. Mutta en tänään.

Hhhmmh mitäs vielä?

Ou, kohta tulee leffoihin Hobitin kolmas osa, joten kerrottakoon, että tuhlasin hyvistä yöunista kokonaisen tunnin johonkin suhteellisen typerään vampyyriliibalaabaan vain koska.. Aidan Turner (maajussit ja Aidan Turner ottakkee yhteyttä).

   

Kerrottakoon myös, että aloittamani vihreän teen litkiminen jatkuu edelleen. Löysin jo kolmannen laadun minkä saan alas suhteellisen hyvin: Twiningsin Green Tea & Mint. (Strawberry cupcake pääsi loppumaan.. Nyyh.)

Ja niin! Ensimmäinen tentti ever on……… LÄPI (nipinnapin)!

Nyt lopetan vihdoin tämän tietokoneen räpläämisen ja palaan (Sarasvuon tavoin) toukka-asteelle. Siis kirjatoukka-asteelle. Kunnon nörttinä olen nimittäin päättänyt kahlata läpi The Lord of The Rings trilogian. Wish me luck! 

..Sehän sopii mainiosti yhteen vaaleanpunaisen chick lit -osaston kanssa.. :)

Pus <3

PS. Hyvää tiistaita kaikille <3

PPS. Taaaaas löytyy yksi suora lainaus leijonakuninkaasta :D

Viidakon Irmeli

Still alive!

Jotta positiivisuus ei jäisi vaan siihen facebookissa pyörineeseen kaikkien rakastamaan kiitollisuushaasteeseen, tässä lisää mukavia asioita.

-Hullut päivät! Löysin kaikkea mitä ei pitänyt löytää (Bridget Jonesin,  irtokarkkeja, tuplasuklaamuffinin…) ja jotain mitä piti (euron mausteet! tandoori ja garam masala)

-Viikko sitten käväisin kotona ja näin mahtavia ystäviäni illallisen merkeissä. Syötiin Rikalassa, ja mun lautaseltani löytyi mahdollisesti parasta riistasalaattia ikinä – hirvien ja porojen maallisten tomumajojen maku on joko a)  kehittynyt parempaan suuntaan tai sitten b) olen vain tullut ...vanhaksi? Nyt jo?  Jälkkäriksi nautittiin Irish Coffeeta.

-Samaisena viikonloppuna elvytin rakkauteni puihin ja saatoin aiheuttaa yleistä hämmennystä satunnaisille lenkkeilijöille viettämällä osan sunnuntaisesta aamupäivästä puussa.

-Päätin myöskin viikko sitten alkaa taaaaaaas kerran elää vähän terveellisemmin. Huomasin että noin 99,9% ruokavaliostani koostuikin yhtäkkiä niistä kammoamistani viljoista. Monipuolisuus on hukassa. Positiivista on se, että vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani sain väännettyä ihan oikeaa ruokaa – jauhelihakeittoa. Tosin soijarouheesta. Ja tosin söin samaa keittoa sitten maanantaista perjantaihin.  Monipuolisuus on siis kumminkin edelleen ehkä vähän hakusessa (mutta väittäisin että jauhsoijakeitto on joka tapauksessa nuudeleita terveellisempää).

-Edelliseen liittyen, olen jo löytänyt kokonaista kaksi vihreää teetä joita voin juoda irvistelemättä. (Kumpikaan ei kyllä välttämättä menisi ihan virallisesta vihreästä teestä…?!) Toinen on Liptonin Strawberry Cupcake (nimi on niin ihana että ei siitä voi olla pitämättä), toinen on Indiskasta ostettu mangotee. Nam.  Toivottavasti vihreä tee laittaa mun aivoni pelaamaan niin että selviän maanantaista…

-Positiivista on myös se, että minulla on tässä kokonaista kaksi päivää aikaa sisäistää 200 sivua yleistä kielitiedettä. Tämä paperista ja musteesta kokoon puristettu timantti (Yleinen kielitiede) on juuri yhtä kuiva kuin miltä se kuulostaa, joten olen jo ottanut ylös viimeisen takarajan uusintatenttiin ilmoittautumiselle.. hehheh.  Mutta toisaalta kunhan tästä on selvitty, pääsen kokonaiseksi viikoksi susirajan taakse juoksemaan vapaana kuin mikäkin pieni hirvi, omieni joukossa. Can’t wait.

-Off topic positiivisuus: pikkujoulukomitean edelliseassä kokoontumisessa Memphiksessä soi The Kooks – Seaside. Parhautta. Pieni asia mutta pelasti koko päivän :)

Ja lopuksi, uhrataanko pieni hetki Brendan Fraserin ja Johnny Cleggin arvostamiselle?

Ensiksi mainittu näytteli parasta tarzania yhdessä lapsuuden suosikkielokuvistani (oi kyllä, Viidakon Ykä on kyseessä) ja toinen herra taas antoi samalle elokuvalle niin hyvän kappaleen, että sitä kuunnellessa ei voi olla hymyilemättä. Koita vaikka.

Kokeilemaan pääsee sujuvasti tästä. 

One day I looked up and there you were,
like a simple question looking for an answer.
Now I am the whale listening to some inner call,
swimming blindly to throw myself upon your shore.

What if I don't find you when I have landed?
Will you leave me here to die on your shore stranded?

I think I know why the dog howls at the moon.
I think I know why the dog howls at the moon.

I sing dela, dela ngyanya dela
When I'm with you.
Dela, sondela mama sondela, I burn for you.

.

.

.

.

.... Kuin loistava?

Pus <3

Elämää ja kuolemaa

He found himself wondering at times, especially in the autumn, about the wild lands, and strange visions of mountains that he had never seen came into his dreams.

-J.R.R. Tolkien (The Fellowship of the Ring)

Joo. Seikkailukuume päällä. Haluun jokaiseen ilmansuuntaan, aavikoille, soille, merille ja vuorille. Mutta tällä hetkellä ainoa seikkailu johon mulla on varaa on seikkailu Landelle. Ja kuulkaas. Se kelpaa. (Ainakin alkuun ;) ) Pääsin kaipaamilleni maalaislenkeille ja sienimettään.

                              Tässäpä tämän vklpn näkemisiä ja kokemisia ja ajattelemisia landelta :)

Kovin usein ajatellaan, että syksy on pelkkää kuolemista. Kukkaset kuolee (nyyh), ötökät kuolee (jee), ihmisten innokkuus kuolee pimeyteen ja kylmyyteen.

Toistaiseksi syksy on kuitenkin ollut lämmin, ja muutama hento kukkanen todisti mulle elämän vielä jatkuvan. Ihan sama mitä kalenteri sanoo.

..Ja ruska! Miten mä rakastankaan värikkäitä lehtiä. Ne luopuu elämästään ja saa tilalle sanoinkuvaamattoman kauneuden. 

Kesän kaikki riemut ja värit huipentuu juuri NYT, ja sit jäljelle jää enää vain harmaus. Puoli vuotta harmautta. Pelottaa ajatella... :o

(Tekis vähän mieli lainata Shakespearea. Saanko? Oh whatever lainaan kummiski:
Rajulle riemulle koittaa raju loppu, loistonsa hetkellä se tuhoutuu kuin tuli ja ruuti toisiaan suudellessaan.)

Ja sitten... Ressin @&#%½#  tyhmyys!

Mentiin siis Ressin kanssa sieneen, ja ei löydetty sieniä. Ressi kyllä löysi koko metsän haisevimman kuraojan. Ja sepä ei tuoksunutkaan ihan miltään keskivertorämeojalta, vaan joltain elämää suuremmalta. Siihen oli ihan syynsä. Nimittäin siinä pienessä rapakossa on jo jonkin aikaa mädännyt hirvi. Oli se ihanaa seurata kun oma kultamussu kylpee sellaisessa ruskeanvihreessä poreilevassa altaassa täynnä nestemäistä kuolemaa. <3

Tämän uintireissun jälkeen Ressi tuoksahti niin vahvasti, että jo metsässä se aiheutti ihmisväelle yökkäysrefleksejä (automatkasta puhumattakaan). Autosta selvittiin elossa vain siksi, että otettiin asiaksemme analysoida tuo hirvi(ö)haju pienimpääkin molekyyliä myöten. Tultiin muuten siihen tulokseen että hajussa oli 50% mutaa, 25% rikkinäisen kompostin liejua ja 25% sikalaa..

Iloinen sankari <3

 Hmm.. kuolemaan törmättiin muissakin muodoissa. Joku tipunen oli syönyt viimeisen ateriansa ja muuttunut itse viimeiseksi ateriaksi. (Ja kaikki mukaan: It's the ciiiiiiiiiiiiiiiiiircle of life *tudumdum* and it moves us aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaall..!!)

Iuuu....

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,

Pus <3