Taukoviikosta takaisin arkeen

Pöööööö!

Mun ärsyttävä positiivisuuteni jatkuu edelleen – siitä huolimatta että 1. sääjumalat ja 2. HSL näyttää ottaneen asiakseen sen kestävyyden testaamisen. Olen jo kahtena aamuna peräkkäin sprintannut (tuulessa ja tihkusateessa) kuin mikäkin Usain Bolt kohti lähijunaa. Ja eiköhän ne ovet aina sulkeudu JUST sillon kun on päässyt puuskuttavana ja tukka sekaisin oven kohdalle. (Oi kyllä, puuskutan nykyään 100 metrin sprintin jälkeen kuin mikäkin neuvostoliittoaikainen höyryveturi – tarttis tehdä jotain?)

No mutta joo, näitä kahta aamua ennen mulla on ollut paljonkin ilonaiheita. Maanantaisen tentin jälkeen nimittäin alkoi taukoviikko (jonka kutsuminen taukoviikoksi on kiellettyä etteivät opiskelijat erehdy luulemaan sitä lomaksi) ja livahdin maaseudulle taukoilemaan kaupungin harmaudesta. Ja ehkä vähän koulustakin (sssshh, tämä on meidän salaisuutemme).

Kultu.

Nooo eipä tää maaseutukaan ollut väreillä pilattu.

Landella tein yksikseni sieniretken, jonka saalis oli ruhtinaallinen surullinen: yksi kylmettynyt ja vettynyt kanttarelli.  Mutta koska olin yksin, pystyin liikkumaan hiljaa. Ja koska on lokakuu, hämärä tulee aikaisin. Ja sehän tarkoittaa että eläimet ovat liikenteessä. Joten lohdutuspalkinnoksi sainkin sienten sijasta kävelyretken peurojen kanssa. Näin arviolta 5 peuraa, yhteen pariin törmäsin useamman kerran ja pääsin vieläpä aika lähelle. Ei tarvitse olla puunhalaaja hippiäinen ymmärtääkseen tämän olevan siiiiiiiistiiiiiii! Olin ihan haltioissani ja tunsin itseni vähintäänkin intiaaniprinsessa Pocahontakseksi.

Tämän lisäksi viikkoon mahtui (liikaa) haravointia…

 ruoanlaittokokeiluja…

Avokadopasta aasiatwistillä oli vähintäänkin
erikoinen elämys.. :D

...Saatoin mokata jotain hiivan kanssa..

Jup, näin taisi käydä :D

inhoamaani shoppailua...

lähetän aina kämppikselle aka personal
stylistilleni kasan tällaisia kuvia kun yritän
shoppailla... ja niiden kanssa viestejä:
"voiko tällaisen ostaa", "minkä kanssa
tätä kuuluu käyttää", "minkä värin valitsen" jne:DD 

ja kohtaaminen rakkaan pupuseni Herra Willoughbyn kanssa. Siinä vasta söpöliini.

 Hänhän majailee tällä hetkellä kotitilallaan ja nauttii valloittavien eläin- ja ihmisystävien seurasta. Willoughbyn kotitila, josta olen kirjoittanut blogissa ennenkin, on aivan mieletön paikka. Joka puolella aukeaa upea peltomaisema, ja tilan rajojen sisällä vallitsee suloinen harmonia eri asukkien välillä.

Herra Willoughbyn isoveli :)

 Sain tilaisuuden purkaa aggressioitani lampaan-öh-jätöksiin, ja riehuin karsinoissa kuin heikkopäinen kunnes talikko sanoi itsensä irti. Että voisin nähdä itseni maatilan emäntänä. (Maajussit ottakkee yhteyttä). Mmmm elämä on laiffii ;)

Noh, kuitenkin. Aivan liian pian taukov lukuviikko oli ohi ja suuntasin takaisin tänne Helsinkiin (jota aion ihan periaatteen vuoksi kutsua hesaksi, en stadiksi), mukanani tekemättömien läksyjen paino takaraivossa. Joten tähän mennessä olen joka ilta puurtanut koulujuttujen kimpussa yli puolenyön. Mutta en tänään.

Hhhmmh mitäs vielä?

Ou, kohta tulee leffoihin Hobitin kolmas osa, joten kerrottakoon, että tuhlasin hyvistä yöunista kokonaisen tunnin johonkin suhteellisen typerään vampyyriliibalaabaan vain koska.. Aidan Turner (maajussit ja Aidan Turner ottakkee yhteyttä).

   

Kerrottakoon myös, että aloittamani vihreän teen litkiminen jatkuu edelleen. Löysin jo kolmannen laadun minkä saan alas suhteellisen hyvin: Twiningsin Green Tea & Mint. (Strawberry cupcake pääsi loppumaan.. Nyyh.)

Ja niin! Ensimmäinen tentti ever on……… LÄPI (nipinnapin)!

Nyt lopetan vihdoin tämän tietokoneen räpläämisen ja palaan (Sarasvuon tavoin) toukka-asteelle. Siis kirjatoukka-asteelle. Kunnon nörttinä olen nimittäin päättänyt kahlata läpi The Lord of The Rings trilogian. Wish me luck! 

..Sehän sopii mainiosti yhteen vaaleanpunaisen chick lit -osaston kanssa.. :)

Pus <3

PS. Hyvää tiistaita kaikille <3

PPS. Taaaaas löytyy yksi suora lainaus leijonakuninkaasta :D