Back to summer paradise

Kesä on nyt virallisesti täällä! Ainakin mun kesä. Tiiäthän, se aika, jona kävellään paljain jaloin, nautitaan auringosta, paetaan juosten (ja kiljuen) hämähäkkejä, ampiaisia, mehiläisiä, muurahaisia, koppakuoriaisia, paarmoja, hyttysiä... Meillä on ainakin tähän mennessä ollut ennätyksellinen kesä hämähäkkien koon suhteen. Voisin vannoa nähneeni jo useamman Lasiodora parahybanan - mutta valitettavasti niistä ei ole toistaiseksi jäänyt jäljelle tarpeeksi paljon todistusaineistoa. Sen verran nopeasti meinaan on heilahtanut kenkä/kivi/halko/kirves/mikä-vain-ase. Itsepuolustusvaisto mulla ainakin on kehittynyt hyvin ;)

Olen yrittänyt viime päivinä kääntää selkäni lämpenevälle säälle ja keskittyä pääsykokeisiin. Tänään kuitenkin heitin jalot periaatteet romukoppaan ja tein Ressin kanssa kaikkea mahdollista kivaa. Pelkkiä kesäisiä asioita. 

Mun kesämies! <3

Otettiin yhdessä viltillä aurinkoa, syötiin mansikoita ja persikoita, leikittiin pallolla ja vaan oltiin. Ulkona, raittiissa ilmassa. Mä luin, Ressi puuhasi omiaan. Kettukin kävi morjestamassa :)

Mitään muuta ei vois toivoa, paitsi kotimaisia mansikoita!

Uimaan!

Pus

Juokse poika juokse kiinnostaa ;)

Iloinen vaari <3

Joka kesä mun täytyy myöskin yrittää saada Ressistä mukasööttejä valokuvia kukkaseppeleitten ja muitten härpäkkeitten kanssa. Kiitos ja anteeksi, koira armas!

Aurinkokuningas Ressi I

Peikonpoika :) 

Ressistä kukkaruukkuun,  meidän pihalla on nimittäin tällä hetkellä hämähäkkien lisäksi  upea määrä kukkia - tosin ne eivät ehkä ole sitä näyttävintä sorttia. Oi kyllä, marjoja on odotettavissa tänäkin vuonna <3

Kuka tunnistaa punaherukan?!

Luumupuu kukkii :)

Sulavahko (?) siirtyminen kukista kaninkoppiin? :D

Ja kesä on nähtävästi herättänyt Herra Willoughbyssä isänvaistot - sen uusi lempijuttu on (mikäpä muukaan kuin) nukkeleikki!! ;) Tässä herran taidonnäyte lastenhoidossa: (Huom! Ihan itse tein leikkimökin ulko-oveen kissaesteen verkolla ja akkuporakoneella - hyvä minä)

Onko vauvoilla jalat lämpimät?

....Jaa.. No kai niitä syödä voi?

Voi toista.. :) Mulla oli naurussa pitelemistä, kun se työnteli noita rattaita sinne ja tänne. Hassu. 

....Hassusta puheenollen.. Vielä yksi kuva? 

Puspus<3

Hyvä, paha, rakas ruoka

Mun on jo kauan tehnyt mieli purkaa ajatuksiani ruoasta. Ruoka(valio) on mun elämässäni aika isossa roolissa, koska olen joutunut paljon (ja joudun jatkossakin ihan varmasti) taistelemaan sen kanssa. Olen nimittäin hyvin taipuvainen, köh, saamaan muotoja. Koska olen perso makealle melkein kaikelle ruoalle.Ja laiska.

Olen kyllä kutakuinkin niin normaalipainoinen kuin ihminen vaan voi olla (BMI yhtä lähellä ali- ja ylipainoa), mutta vanhat neuvola + terkkarikortit sen todistaa: mun painoni on aina tietyin väliajoin ottanut  sellasia jyrkähköjä harppauksia ylöspäin vaikka pituus olisi pysynyt suht samana. Ehkä kamalin esimerkki tästä on angstintäyteinen kasiluokka, jonka aikana paino nousi täydet 10 kiloa (pituus pysyi samana) ja lensin kuin leppäkeihäs painokontrolliin. Nyt vuosien päästä se vaan naurattaa, mutta silloin ei ollut yhtään hauskaa.

 Työllä ja tuskalla (ja nälällä) karistin ne kilot, terkkarin hengittäessa niskaan, vain lihotakseni vuoden päästä kielikurssilla 4 kiloa kolmessa viiikossa (luulin niitä nesteiksi, puolen vuoden laiskan lenkkeilyn jälkeen totesin niiden kumminkin olleen sitä itseään -ihraa).

Sen jälkeen en tietääkseni ole lihonnut nopeissa pyrähdyksissä, mutta aina säännöllisin väliajoin joudun 'tarkistamaan' ruokavaliotani ja vähän kiristämään hetken. Painon säilytys ei vieläkään onnistu kauhean hyvin. Suunta on yleensä ollut (onneksi hitaasti) ylöspäin painokäyrällä. Ärsyttävää.

Painojuttujen lisäksi minua kiehtoo ruoan muut terveysvaikutukset - miten parhaiten tukea immuunijärjestelmän toimivuutta ruokavaliolla, mitkä ruoat "ravitsevat" hiuksia tai kynsiä, mitkä pitävät ihon kunnossa. Mikä ruoka on ihmiselle luonnollista, mikä mahdollisimman puhdasta. Miten voisin parhaiten hyödyntää Suomen luonnon meille tarjoamia herkkuja - muitakin kuin majoja ja sieniä. Haaveilen jonain päivänä olevani ruoan suhteen osin omavarainen, mutta...

 Anyway, Laosissa reissatessani sain valtavan ruokavalioon liittyvän AHAA-elämyksen, ja ajattelin jakaa sen täällä internetin ihmeellisessä maailmassa.

Laos on köyhä maa, ja tavallisten ihmisten ruokavalio koostuu pääasiassa erilaisista kasviksista. (Ne ovat halpoja). Liha on kallista, ja sitä syödään hyvin vähän (suomalaisiin verrattuna..). Usein kananmuna korvaa punaisen lihan. Tai siltä se ainakin mun silmään näytti, kanoja oli enemmän kuin laki sallii...

Ystäperheen äidin mukaan kynsistäni näki, etten ollut syönyt tarpeeksi vihreitä vihanneksia. Olin ensin vähän hämilläni - meillä kotona syödään ehkä keskimääräistä suomalaisperhettä enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Kuitenkin 4 Laosviikon jälkeen kynteni olivat paremmassa kunnossa kuin ikinä. Ne eivät lohjenneet kertaakaan koko matkan aikana! Aloin kotona miettiä, mitä niin erilaista laoruokavaliossa oli.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että ero on monipuolisuudessa. Meillä kotona perussalaatti yleensä tarkoittaa kerä-tai lehtisalaattia, tomaattia ja kurkkua. Joskus siihen lisätään esimerkiksi paprikaa tai (purkki)maissia. Hedelmiä ostetaan usein yhtä laatua kerralla, esimerkiksi näin: iso pussi omenoita, päärynöitä kun omenat loppuvat, banaaneja kun päärynät loppuvat. Talvella syödään jatkuvasti appelsiineja, mandariineja, klementiinejä jne.

Laosissa saatettiin samana päivänä syödä banaania, papaijaa, mangoa, tamarindia, kookosta ja mandariinia. Salaattiin sekotettiin erilaisia yrttejä, ja nuudelien kanssa syötiin esimerkiksi ituja, raastettua banaaninkukkaa ja pähkinärouhetta. Mausteita käytettiin tietysti paljon enemmän.

Voisin siis syödä sitä kotoisaa tomaattikurkkusalaattia vaikka kilokaupalla, ja silti ruokavalioni olisi huono. Laosista palattuani olen tehnyt seuraavia muutoksia syömisiini:

-Olen vähentänyt punaisen lihan käyttöä (en kyllä ole punaisesta lihasta ikinä hirveästi välittänytkään - lihan rakenne on vähän...ällöä?) ja korvannut sen kalalla ja pavuilla sekä sienillä.
-Olen vähentänyt viljojen mässyttämistä (tuntuu muuten paljon raikkaammalta!)
-Olen alkanut läträämään mausteilla ja yrteillä - chiliä, mustapippuria, inkivääriä, kurkumaa, persiljaa, basilikaa, rosmariinia, timjamia - sekä lopettanut suolan ja sokerin lisäämisen ruokaan lähes kokonaan.
-Olen alkanut käyttää erilaisia salaatteja - kerä- ja lehtisalaatteja, erivärisiä salaatteja, kaalia, rucolaa...
-Myöskin siemeniä syön monipuolisemmin kuin ennen

Paljon vihreetä!

Namnam

Namnamnam!

Toinen valaistuminen: annokset.

Ei pidä syödä isoja annoksia yhtä ruoka-ainetta, vaan pikkuisia annoksia useita erilaisia aineita. Eli siis jos puolittaa määrät, voi lisätä puolet enemmän erilaisia juttuja? :D

 Paitsi: Vihreän määrästä ei saa tinkiä. Huomasin syöneeni "vähän salaattia tomaatin ja kurkun päällä" kun minun olisi kuulunut syödä "vähän kurkkua ja tomaattia salaatin päällä". (No okei kurkku taitaa olla vihreetä..mut siis ymmärrätte pointin, eks je?)

Vielä yksi tärkeä asia (jonka opin jo ennen laosia, tarkemmin sanottuna ennen vanhojentansseja) on vesi. Vettä pitäisi ihan oikeasti juoda ainakin se 2 litraa päivässä. Maitoa ei siis lasketa vedeksi. Eikä kahvia (kahvi kuivattaa!). Eikä olutta. Ei, ei, ei. Mehu tappaa hampaat. Vesi ihan oikeasti tekee raikkaan olon ja pitää kehon puhtaana. (Vesi voi tosin myös aiheuttaa univajetta jos ei vähän mieti niitä kellonaikoja...).

Sweet ending

Eih, taas tuli nälkä!

Laosin inspiroima ruokavalioni on aiheuttanut sellaisen ihanan asian, että vaikka painoni edelleen liikkuu jatkuvasti, se ei kuitenkaan enää mene pelkästään ylöspäin. Voisin siis sanoa löytäneeni ruokavaliooni jonkinlaisen tasapainon. Kultaisen keskitien. Olen melko varma, että jos lopettaisin vielä herkkujen syömisen kokonaan, laihtuisin. Mutta jotain iloakin pitää elämässä säilyä, joohan? ;) Ei pidä liikaa niuhottaa...siispä leipominen <3

Ruokavalio voi tehdä keholle paljon hyvää tai paljon huonoa. Pienet muutokset tosissaan antaa suuria tuloksia. Kuitenkin ruokavalio on vain yksi osa tasapainoista elämää. Jos ruokaa miettii liikaa, voi a) lihoa, koska ajatukset pyörivät 24/7 ruoan ympärillä tai b) terveellisen ruokavalion hyvät puolet tukahtuvat sen aiheuttaman päänvaivan ja yleisen ressaamisen alle.

Minusta henkisen hyvinvoinnin tulisi olla fyysistä tärkeämpää. Olisin mielummin onnellinen ylipainoinen kuin  masentunut huippu-urheilija. Kuitenkin yleensä fyysinen hyvinvointi tukee henkistä, joten eipäs pidä silkan laiskuuden takia laiminlyödä terveellisiä elämäntapoja. Vain pieni prosentti ihmisistä oikeasti onnistuu vaivaamaan päätään liikaa näillä terveellisyysasioilla. Muille: no pain no gain.

Jos joku kaipaa simppeleitä ja epäammattimaisia painonhallintaohjeita, tässä tulevat mun vinkkini:

-Juo vettä vaikka väkisin. Juo ennen ruokaa (jano voi joskus tuntua nälältä).
-Luo syömisestä rutiini (itse syön aamulla klo 8, lounaan klo 11, välipalan ja kahvin klo 14, päivällisen klo 17 ja nälän mukaan hedelmiä illemmalla)
-Älä napostele
-Luovu sokerista ja suolasta (sokeri on se pahis joka muuttuu rasvaksi, suola taas kerää nesteitä kehoon)
-Vähennä viljojen käyttöä, korvaa poistamasi vilja tuoreilla vihanneksilla (tai pakastevihanneksilla).
-Jos olet todella parantumaton napostelija, pidä ruokapäiväkirjaa. Älä huijaa siinä, vaan kirjoita kaikki ylös
-Jos olet todellatodellatodella parantumaton napostelija, tai arvioit annoskokoja huonosti (olet tottunut liian suuriin annoksiin), laske kaloreita jonkin aikaa. Kun olet huomannut omat virheesi, lopeta laskeminen ja siirry pelkkään ruokapäiväkirjaan. Kun napostelusta on päästy, voit lopettaa ruokapäiväkirjan pitämisen. Jos lipsut, aloita uudestaan.
-Puuhaile, lähde pois kotoa (et kerkeä syömään tai edes huomaamaan nälkää)
-Jos koko ajan tekee mieli syödä eikä yhtään mikään auta, ota parin viikon kuuri vitamiinipillereitä.

Tällä hetkellä olen ensimmäistä kertaa vuosiin oikeasti tyytyväinen kehooni. (Okei, koin kyllä viime marraskuussa lyhyen kriisin kun ihanan poliittisesti korrekti nuori intialainen herrasmies uteli, mahdanko painaa 90 vaiko kenties vain 80kg...) En enää jatkuvasti vertaile itseäni muihin. Jee, miten vapauttavaa :) Ehkä se johtuu siitä, että mun painossa ei ole tapahtunut niitä suuria hyppäyksiä enää vuosiin? Ehkä siitä, että olen tavallaan tottunut siihen, kuka minä olen. Oppinut arvostamaan omaa kehoani, jopa kaikkia sen outouksia, ja etenkin sen terveyttä.

 Huomasin yksi päivä, että en oikeastaan haluaisi vaihtaa ruumiinosiani enää pois. En olisi enää minä, jos mun säälittävä tynkänenäni tekisi yhtäkkiä pinokkiot. Hyväksyn mukisematta sen, että rintakehästäni ei koskaan tule melonitarhaa, eivätkä jamaikalainen_pikajuoksija -mallia olevat koipeni koskaan muutu cocktailtikku -mallisiksi, ei sitten millään. Vaikka ne cocktailversiot kuinka olisivat kuuminta kuumaa. Mun pitää vain auttaa jamaikalaiset pikajuoksijat takaisin muotiin, eh?

Sitäpaitsi, ihminen on paljon muuta kuin tietynlaiset kasvot, hiukset tai iho. Onnellisuuden ei pitäisi riippua ulkonäöstä (silloinhan onnellisuuden pitäisi olla "kauniiden" ihmisten etuoikeus?), eikä ulkonäön pitäisi määritellä persoonaa.

Tämän postauksen voisi lopettaa kahteen ajatuksia herättävään lausahdukseen eräältä viisaalta mieheltä nimeltä Clive Staples Lewis. Miettikääs niitä:

You don't have a soul. You are a soul; you have a body.

ja

Don't let your happiness depend on something you may lose.

Pus <3

Jänis istui maassa

Uskalsin muutama päivä sitten viedä herra Willoughbyn Ressin aitaukseen juoksemaan ja nauttimaan auringosta. Kokeilin sitä jo huhtikuussa, hieman heikoin tuloksin.. Nyt tuntui kuitenkin hyvältä ajalta yrittää uudestaan, koska Will on (mielestäni) oppinut luottamaan muhun ja nauttimaan mun seurasta.  Sitäpaitsi, tarviihan tuollainen nuorimies tilaa oikoa jättimäisiä jalkojaan :) 

Willoughby on muuten kasvanut ja kehittynyt ihan huikeasti! Tullessaan se oli niiiiin kömpelö, että ei päässyt kiipeämään pienen kantokopan päällle. Nyt se kiipeilee kuin mikäkin apina, kokeilee ihan mahdottomiakin juttuja, juoksentelee ja remontoi minkä kerkiää. Plus se on hiljattain alkanut leuallaan merkkailemaan ympäristöään - mun pojasta tulee miäs! 

Huijasin ja puolittain pakotin pupuseni kantokoppaan (valjaita en oo uskaltanu pääsiäisen jälkeen kokeilla) ja kuskasin herran hurjat ja tuskallliset 20 metriä tarhaan. Se kalisutti kaltereita kuin mikäkin paatunut rangaistusvanki. Aitauksessa se ensin ihmetteli/kauhisteli muuttunutta ympäristöään, mutta pian se jo pukitteli iloissaan ympäri maita ja mantuja :) 

Tässä siis kuvakooste Willoughbyn kesäpäivästä (siitä on kauhian vaikea saada tarkkoja kuvia - ilmeisesti sen värin vuoksi?!?) ja todiste siitä, että se on kuin onkin yhä elossa 

Tästä se lähtee :)

Hurja peto vaanii saalistaan

Tiikeri?!

<3

Löydä salainen agentti (1kpl) kuvasta

...Ja miten ne eläimet aina löytää noin kymmenessä minuutissa aitauksien akilleenkantapäät? Mur.

Hmm...näyttää ihan..hmmm

Joo kyllä tosta pienellä repimisellä pääsis ulos!

Ai mä vai? Istun vaan. En tee mitään muuta. En. 

Jänis pisti päänsä pensaaseen

Ultimaattinen taustaansulautuja liikenteessä

Entä haluaako joku koosteen Ressin kuulumisista? Se vanhus on jäänyt vähän uuden tulokkaan varjoon. No, sillä menee päivät syödessä, nukkuessa ja seurustellessa. Joo, sillä on tyttöystävä nimeltä Birgit.

Ressi varastaa nykyään heinäseipäitä ja murentaa niitä matolle... Ei hyvä

Birgit <3 

Eläintarhan kuulumiset selvitetty, pupu on elossa, koira onnellinen!

Pus <3

maapallo-israel-jerusalem

             


  [Intro: Rakastan matkustelua, asioiden vaikeasti ymmärrettävää selittelyä ja kirjoittamista. Tänään keksin yhdistää ne  kaikki - alan siis kirjoittaa aina silloin tällöin omaa "matkaopasta" tänne blogiin. Anskun matkaopas soveltuu aloitteleville häseltäjille....jos minä olen siihen pystynyt, pystyt sinäkin ;) Noniin, ootteko valmiita? Täältä tulee osa yksi.]

Israel. Siitä on hyvä aloittaa, onhan se ehdottomasti yksi suosikeistani - Israel on ollut hyvin vahvasti läsnä elämässäni lapsuudesta asti, vaikka ensimmäisen kerran kyseisessä maassa kävinkin vasta vuodenvaihteessa 2010-2011.  (Oi kyllä, äippäni on kibbutz -hippeilijä. Yritä siinä sitten kasvaa  normaaliksi ihmisolennoksi).

Perustietoa: 

Israel - pikkuinen mutta hyvin kiistelty valtio välimeren rannalla - on koti arviolta hieman reilu kahdeksalle miljoonalle ihmiselle, joista suurimmat etniset ryhmät muodostavat juutalaiset (75,3%) ja arabit (20,7%). Virallisia kieliä onkin kaksi: heprea ja arabia. Israelin pääkaupunki on tarunhohtoinen Jerusalem, joka on juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin pyhä kaupunki. Muita tärkeitä kaupunkeja ovat esimerkiksi Tel Aviv ja Eilat.

Israel perustettiin vuonna 1948 - holokaustista selvinneet juutalaiset saivat näin oman valtion. Kuitenkin (kuten jokainen uutisia seurannut tietää) asetelma on hyvin vaikea (vahvasti juutalainen valtio islamistisen maailman keskellä) ja alue on melko räjähdysherkkä.
 En kuitenkaan halua paneutua ongelmiin sen enempää, vaan tuoda toisen puolen Israelista esille. Ensimmäisen kerran Israeliin matkustaessani minua suoraan sanottuna jännitti hieman - uutisoinnin perusteella uskoin, että kaikki ko maan kansalaiset ovat toistensa kurkuissa kiinni 24/7. Kuitenkin sain ilokseni huomata, että vihaa suurempi voima on rakkaus - tai ainakin ihmisten keskinäinen halu rauhalliseen ja ihan tavalliseen elämään. Ongelmat aiheuttaa pieni määrä ääriryhmiin kuuluvia ihmisiä.

Jaffa gate Jerusalemissa

Miksi Israel?
Sen kulttuurisen monimuotoisuuden ja erittäin värikkään historian takia. Samanlaista uskontojen ja kulttuurien polttopistettä voi tuskin löytää muualta. Israelissa vanhanajan mystiikka kohtaa länsimaisen, modernin elämäntavan. Sinne on siis helppo länsimaisen uusavuttoman mukavuudenhaluisen ihmisen mennä.

Vierailija kotoa? 

Matkustin edellisen kerran Israeliin kesällä 2013 (ylioppilasrahoilla...olishan ne voinut säästääkin) äitini kanssa - kahden naisen on aivan turvallista reissata yhdessä. Joitain alueita on tietenkin hyvä välttää, ja asiallisesti tulee käyttäytyä ja pukeutua - etenkin eri uskontojen pyhien paikkojen luona. Mutta niinhän se on kaikkialla maailmassa. Maalaisjärjellä pärjää pitkälle. Vietimme aikaa enimmäkseen Jerusalemissa, mutta kävimme myös Tel Avivissa ja Kuolleenmeren luona piipahtamassa.

Aloitimme reissun tästä kuuuuuluistasta Pyhästä Kaupungista. Yövyimme tuttujemme pitämässä majatalossa Mevaseret Zionissa, lähiössä, joka sijaitsee mukavalla etäisyydellä Jerusalemin keskustasta. (Bussilla pääsee kaupungille ja takaisin todella kätevästi.) Hinta oli muistaakseni 30e/nenä/yö, eli jos suunnittelet matkaa Israeliin, kannattaa kysäistä minulta yhteystiedot.

granaattiomena

oliiveja

Majatalon lähellä oli aivan ihania lenkkimaastoja. Pohjoismaalaiselle riitti löydettävää ja ihmeteltävää - etenkin kasveista. Jokaisella pihalla näytti kasvavan moninkertaisesti enemmän erilaisia hedelmiä kuin mitä keskiverron peräpohjolalaisen siwan hevi-osastolta koskaan löytyy - sesonkiajat mukaanluettuina. Jos ei niillä pysy terveenä niin ei sitten millään.

Vaikka erilaisia viherhörhellyksiä ja kukkasia voi Israelista löytää vuoden ympäri, kannattaa kukkaloistoa (tai siedettävää säätä) kaipaavan ajoittaa matka keväälle. Talvella voi olla viileää (10-15 plusastetta) tai sataa, kesällä puolestaan hikoilee puolet itsestään pois jo bussipysäkille kävellessä (Aasian mantereen korkein mitattu lämpötila, 53,7 celsiusastetta, mitattiin Tirat Zvi -kibbutsilla Israelissa vuonna 1942).

Kärsimyskukka - näistä niitä passionhedelmiä tulee

Vielä joku jaksoi heinäkuisessa 40 asteen helteessä koittaa kukkia

Kesäaikaan Israelissa sataa erittäin harvoin, ja tästä syystä makeaa vettä on melko niukasti. Kannattaa siis olla huomaavainen, ja käyttää vettä mahdollisimman säästeliäästi - meillä kun ei vastaavaa ongelmaa täällä tuhansien järvien maassa ole.

Turistit seikkailee

Vaikka Israel on monella tapaa erittäin länsimainen maa, löytyy sieltä monia meille tuntemattomia käytäntöjä. Yksi näistä on sapatti. Sapatti eli lepopäivä alkaa perjantaina auringonlaskusta ja päättyy ensimmäisten tähtien ilmestymiseen lauantai-illalla. Sapatin tarkoitus on lepo ja perheen kesken oleminen, ja se todella sulkee hetkeksi koko maan. Ruuat kannattaa siis muistaa ostaa etukäteen. Bussit eivät myöskään kulje sapattina, mikä on hyvä ottaa huomioon retkisuunnitelmia tehdessä. Ortodoksiset juutalaiset noudattavat sapatin suhteen hyvin tarkkoja sääntöjä (mitä saa/ei saa tehdä, kuinka pitkän matkan saa kävellä jne), monet muut lähinnä rauhoittuvat ja syövät hyvän sapattiaterian perjantai-illalla.

 Mikäli haluat kuitenkin tuoretta leipää sapattina -tai unohdit kokonaan ostaa ruuat (aijai)- on olemassa pikkupikku jekku, jonka avulla turisti voi kiertää osan sapatin aiheuttamista erikoisuuksista. Nimittäin Israelin muslimit, joiden lepopäivä onkin perjantai. Jos sinulla on auto (tai olet kävelymatkan päässä muslimien asuttamista kaupunginosista/kylistä), voit piipahtaa heidän omistamissaan leipomoissa js kaupoissa. Näin mekin teimme. 

Eväitä

Siellä se on! Ensimmäinen tähti!

Sapatin jälkeen saimme kunnolla alkaa tutkia Jerusalemia. Ensimmäisenä Jerusalemista tulee mieleen kultainen Kalliomoskeijan kupoli. Kalliomoskeija on muslimeille erittäin tärkeä paikka, sillä perimäriedon mukaan Islamin perustaja profeetta Muhammad nousi sen paikalta taivaaseen. Kuitenkin Kalliomoskeija on tietääkseni tällä hetkellä suljettu ei-islaminuskoisilta turisteilta. Eli jos haluat nähdä sen, valmistaudu uskottavasti vakuuttamaan olevasi muslimi.

Seuraavaksi tulee varmasti mieleen Puutarhahauta, eli paikka, jonka uskotaan olevan raamatussa kuvailtu Jeesuksen hauta. Puutarhahauta on (yllättävän) hiljainen ja  hyvin kaunis paikka - jos asuisin Jerusalemissa, kävisin varmasti puutarhassa istuksimassa ja kirjoittamassa päiväkirjaa. Yksinäisyyttä sieltä ei kuitenkaan löydy - tietenkään. Turistiryhmiä tulee yksi toisensa perään.

Kolmas supernähtävyys on Itkumuuri - ainoa Jerusalemin temppelistä jäljellä oleva osa. Nimensä tämä juutalaisten (pyhin) muistomerkki on saanut siitä, että juutalaiset tulevat muurille suremaan Jerusalemin temppelin hävitystä. Itkumuurilla vierailee myös koko joukko kaikenkarvaisia turisteja, joista monet rukoilevat muurin luona tai vievät sen koloihin kirjoittamiaan rukouksia. Itkumuurilla voi vierailla kuka vain, mutta ensin täytyy läpäistä turvatarkastukset. Huomaa myös, että miehille ja naisille on varattu omat paikat muurilta. Pään peittäminen  on kohteliasta, poliittisesti korrekteimmat (tai Jerusalem-syndroomasta pahiten kärsivät) eivät edes käännä selkäänsä muurille, vaan peruuttavat pois sen luota. (On muuten melko vaikeaa, kokeilin n. 2 askeleen verran - sitten totesin olevani vaaraksi muille turisteille).

Heppapollarit valvovat lakia ja järjestystä

Niin siiiis, mihin jäinkään? Edellä mainituista kolmesta supernähtävyydestä Puutarhahauta sijaitsee Jerusalemin vanhan kaupungin ulkopuolella, lähellä Damascus Gatea. Itkumuuri ja Kalliomoskeija puolestaan sijaitsevat vanhan kaupungin sisällä - Itkumuuri juutalaiskorttelin itäosassa ja Kalliomoskeija Temppelivuorella.

Vanhaa kaupunkia suosittelen kaikille matkailijoille hyvin, hyvin lämpimästi. Se on mielestäni Jerusalemin sydän - sokkeloinen paikka, jossa aikakaudet, hajut, värit ja uskonnot sekoittuvat toisiinsa oudon romanttiseksi sekamelskaksi.

Turistiystävällinen tapa sukeltaa vanhan kaupungin saloihin on sisäänkäynti Jaffa Gaten kautta - siinä kun lävähtää turisti-infot sun muut tärkeydet heti naamalle. Löytyy myös vessaa ja muurikävelyn aloituspaikkaa ja hostellia (mutta hostellien taso kuulemani mukaan on vähän sitä ja tätä). Voit vaikkapa napata kartan infopisteestä, ympyröidä siitä omat must-kohteesi ja lähteä talsimaan. Hoidat itsesi vain lopulta Damascus Gatesta pihalle ja marssit seuraavaksi puutarhahaudalle. Sen nähtyäsi hyppäät uuteen hienoon Jerusalemin metroon ja matkustat seuraavaan kohteeseen - ehkä shoppailemaan, tai Mahane Yehuda marketille maistelemaan paikallisia herkkuja, tai kenties (vähän raskaampi vaihtoehto) Yad Vashemiin muistelemaan holokaustin uhreja.

Kaikki mitä turisti tarvitsee - seikkailu voi alkaa

Yksinäinen mies juutalaiskorttelista

Shoppailumahdollisuudet vanhan kaupungin sokkeloissa ovat rajattomat. On koruja, astioita, peittoja, vesipiippuja, koriste-esineitä, ikoneja, ristejä, fatiman käsi -riipuksia, minikokoisia ja jättikokoisia menora-kynttilänjalkoja, magneetteja, vaatteita, kosmetiikkaa, ruokaa, postikortteja jne jne. Myyjät ovat kovia kauppamiehiä (ööö no sehän on niitten työ, tottakai ne on siinä hyviä), ja viisas ostaja voikin säästää paljon rahaa vertailemalla vaivihkaa hintoja muutamissa eri kojuissa.

Jaffa <3

Lyhyestä vanha kaupunki -fiilistelystä voidaankin siirtyä suoraan Mahane Yehudan fiilistelyyn. 

Jos nälkä yllättää Jerusalemissa, on muun muassa Mahane Yehuda marketin ympäristössä ihania kahviloita, ravintoloita ja muita ruokapaikkoja. Valikoima on valtava: voit syödä falafelia, shawarmaa, shashlikia, kebabia tai vaikka pitsaa. Jälkiruoaksi voit ostaa torikojuista erilaisia hedelmiä tai pähkinöitä tai leivonnaisia fiiliksen mukaan. Mitä muuta voi turisti toivoa? Myös maustevalikoima on vaikuttava (etenkin suomalaiseen "suola ja pippuri, etenkin suola, on kaikki mitä tarvitset" -meininkiin verrattuna). Puhukoon kuvat nyt puolestaan:

No nyt on oliiveja!

Tulee nälkä taas.

No mutta, eiköhän tämä riitä tältä erää, toivottavasti joku oppi jotakin; ja toivottavasti kaikki nyt haluaa matkustaa Israeliin. Kiitos seurasta, jossain vaiheessa kirjoitan osan II. Pus! <3

sweet ending 

Itämaiseen herkkuun (huomaa yksikkö) on hyvä lopettaa