Olen kyllä kutakuinkin niin normaalipainoinen kuin ihminen vaan voi olla (BMI yhtä lähellä ali- ja ylipainoa), mutta vanhat neuvola + terkkarikortit sen todistaa: mun painoni on aina tietyin väliajoin ottanut sellasia jyrkähköjä harppauksia ylöspäin vaikka pituus olisi pysynyt suht samana. Ehkä kamalin esimerkki tästä on angstintäyteinen kasiluokka, jonka aikana paino nousi täydet 10 kiloa (pituus pysyi samana) ja lensin kuin leppäkeihäs painokontrolliin. Nyt vuosien päästä se vaan naurattaa, mutta silloin ei ollut yhtään hauskaa.
Työllä ja tuskalla (ja nälällä) karistin ne kilot,
Sen jälkeen en tietääkseni ole lihonnut nopeissa pyrähdyksissä, mutta aina säännöllisin väliajoin joudun 'tarkistamaan' ruokavaliotani ja vähän kiristämään hetken. Painon säilytys ei vieläkään onnistu kauhean hyvin. Suunta on yleensä ollut (onneksi hitaasti) ylöspäin painokäyrällä. Ärsyttävää.
Painojuttujen lisäksi minua kiehtoo ruoan muut terveysvaikutukset - miten parhaiten tukea immuunijärjestelmän toimivuutta ruokavaliolla, mitkä ruoat "ravitsevat" hiuksia tai kynsiä, mitkä pitävät ihon kunnossa. Mikä ruoka on ihmiselle luonnollista, mikä mahdollisimman puhdasta. Miten voisin parhaiten hyödyntää Suomen luonnon meille tarjoamia herkkuja - muitakin kuin majoja ja sieniä.
Anyway, Laosissa reissatessani sain valtavan ruokavalioon liittyvän AHAA-elämyksen, ja ajattelin jakaa sen täällä internetin ihmeellisessä maailmassa.
Laos on köyhä maa, ja tavallisten ihmisten ruokavalio koostuu pääasiassa erilaisista kasviksista. (Ne ovat halpoja). Liha on kallista, ja sitä syödään hyvin vähän (suomalaisiin verrattuna..). Usein kananmuna korvaa punaisen lihan. Tai siltä se ainakin mun silmään näytti, kanoja oli enemmän kuin laki sallii...
Ystäperheen äidin mukaan kynsistäni näki, etten ollut syönyt tarpeeksi vihreitä vihanneksia. Olin ensin vähän hämilläni - meillä kotona syödään ehkä keskimääräistä suomalaisperhettä enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Kuitenkin 4 Laosviikon jälkeen kynteni olivat paremmassa kunnossa kuin ikinä. Ne eivät lohjenneet kertaakaan koko matkan aikana! Aloin kotona miettiä, mitä niin erilaista laoruokavaliossa oli.
Lopulta tulin siihen tulokseen, että ero on monipuolisuudessa. Meillä kotona perussalaatti yleensä tarkoittaa kerä-tai lehtisalaattia, tomaattia ja kurkkua. Joskus siihen lisätään esimerkiksi paprikaa tai (purkki)maissia. Hedelmiä ostetaan usein yhtä laatua kerralla, esimerkiksi näin: iso pussi omenoita, päärynöitä kun omenat loppuvat, banaaneja kun päärynät loppuvat. Talvella syödään jatkuvasti appelsiineja, mandariineja, klementiinejä jne.
Laosissa saatettiin samana päivänä syödä banaania, papaijaa, mangoa, tamarindia, kookosta ja mandariinia. Salaattiin sekotettiin erilaisia yrttejä, ja nuudelien kanssa syötiin esimerkiksi ituja, raastettua banaaninkukkaa ja pähkinärouhetta. Mausteita käytettiin tietysti paljon enemmän.
Voisin siis syödä sitä kotoisaa tomaattikurkkusalaattia vaikka kilokaupalla, ja silti ruokavalioni olisi huono. Laosista palattuani olen tehnyt seuraavia muutoksia syömisiini:
-Olen vähentänyt punaisen lihan käyttöä (en kyllä ole punaisesta lihasta ikinä hirveästi välittänytkään - lihan rakenne on vähän...ällöä?) ja korvannut sen kalalla ja pavuilla sekä sienillä.
-Olen vähentänyt viljojen mässyttämistä (tuntuu muuten paljon raikkaammalta!)
-Olen alkanut läträämään mausteilla ja yrteillä - chiliä, mustapippuria, inkivääriä, kurkumaa, persiljaa, basilikaa, rosmariinia, timjamia - sekä lopettanut suolan ja sokerin lisäämisen ruokaan lähes kokonaan.
-Olen alkanut käyttää erilaisia salaatteja - kerä- ja lehtisalaatteja, erivärisiä salaatteja, kaalia, rucolaa...
-Myöskin siemeniä syön monipuolisemmin kuin ennen
 |
| Paljon vihreetä! |
 |
| Namnam |
 |
| Namnamnam! |
Toinen valaistuminen: annokset.
Ei pidä syödä isoja annoksia yhtä ruoka-ainetta, vaan pikkuisia annoksia useita erilaisia aineita. Eli siis jos puolittaa määrät, voi lisätä puolet enemmän erilaisia juttuja? :D
Paitsi: Vihreän määrästä ei saa tinkiä. Huomasin syöneeni "vähän salaattia tomaatin ja kurkun päällä" kun minun olisi kuulunut syödä "vähän kurkkua ja tomaattia salaatin päällä". (No okei kurkku taitaa olla vihreetä..mut siis ymmärrätte pointin, eks je?)
Vielä yksi tärkeä asia (jonka opin jo ennen laosia, tarkemmin sanottuna ennen vanhojentansseja) on vesi. Vettä pitäisi ihan oikeasti juoda ainakin se 2 litraa päivässä. Maitoa ei siis lasketa vedeksi. Eikä kahvia (kahvi kuivattaa!). Eikä olutta. Ei, ei, ei. Mehu tappaa hampaat. Vesi ihan oikeasti tekee raikkaan olon ja pitää kehon puhtaana. (Vesi voi tosin myös aiheuttaa univajetta jos ei vähän mieti niitä kellonaikoja...).
 |
| Sweet ending |
 |
| Eih, taas tuli nälkä! |
Laosin inspiroima ruokavalioni on aiheuttanut sellaisen ihanan asian, että vaikka painoni edelleen liikkuu jatkuvasti, se ei kuitenkaan enää mene pelkästään ylöspäin. Voisin siis sanoa löytäneeni ruokavaliooni jonkinlaisen tasapainon. Kultaisen keskitien. Olen melko varma, että jos lopettaisin vielä herkkujen syömisen kokonaan, laihtuisin. Mutta jotain iloakin pitää elämässä säilyä, joohan? ;) Ei pidä liikaa niuhottaa...siispä leipominen <3
Ruokavalio voi tehdä keholle paljon hyvää tai paljon huonoa. Pienet muutokset tosissaan antaa suuria tuloksia. Kuitenkin ruokavalio on vain yksi osa tasapainoista elämää. Jos ruokaa miettii liikaa, voi a) lihoa, koska ajatukset pyörivät 24/7 ruoan ympärillä tai b) terveellisen ruokavalion hyvät puolet tukahtuvat sen aiheuttaman päänvaivan ja yleisen ressaamisen alle.
Minusta henkisen hyvinvoinnin tulisi olla fyysistä tärkeämpää. Olisin mielummin onnellinen ylipainoinen kuin masentunut huippu-urheilija. Kuitenkin yleensä fyysinen hyvinvointi tukee henkistä, joten eipäs pidä silkan laiskuuden takia laiminlyödä terveellisiä elämäntapoja. Vain pieni prosentti ihmisistä oikeasti onnistuu vaivaamaan päätään liikaa näillä terveellisyysasioilla. Muille: no pain no gain.
Jos joku kaipaa simppeleitä
-Juo vettä vaikka väkisin. Juo ennen ruokaa (jano voi joskus tuntua nälältä).
-Luo syömisestä rutiini (itse syön aamulla klo 8, lounaan klo 11, välipalan ja kahvin klo 14, päivällisen klo 17 ja nälän mukaan hedelmiä illemmalla)
-Älä napostele
-Luovu sokerista ja suolasta (sokeri on se pahis joka muuttuu rasvaksi, suola taas kerää nesteitä kehoon)
-Vähennä viljojen käyttöä, korvaa poistamasi vilja tuoreilla vihanneksilla (tai pakastevihanneksilla).
-Jos olet todella parantumaton napostelija, pidä ruokapäiväkirjaa. Älä huijaa siinä, vaan kirjoita kaikki ylös
-Jos olet todellatodellatodella parantumaton napostelija, tai arvioit annoskokoja huonosti (olet tottunut liian suuriin annoksiin), laske kaloreita jonkin aikaa. Kun olet huomannut omat virheesi, lopeta laskeminen ja siirry pelkkään ruokapäiväkirjaan. Kun napostelusta on päästy, voit lopettaa ruokapäiväkirjan pitämisen. Jos lipsut, aloita uudestaan.
-Puuhaile, lähde pois kotoa (et kerkeä syömään tai edes huomaamaan nälkää)
-Jos koko ajan tekee mieli syödä eikä yhtään mikään auta, ota parin viikon kuuri vitamiinipillereitä.
Tällä hetkellä olen ensimmäistä kertaa vuosiin oikeasti tyytyväinen kehooni. (Okei, koin kyllä viime marraskuussa lyhyen kriisin kun ihanan poliittisesti korrekti nuori intialainen herrasmies uteli, mahdanko painaa 90 vaiko kenties vain 80kg...) En enää jatkuvasti vertaile itseäni muihin. Jee, miten vapauttavaa :) Ehkä se johtuu siitä, että mun painossa ei ole tapahtunut niitä suuria hyppäyksiä enää vuosiin? Ehkä siitä, että olen tavallaan tottunut siihen, kuka minä olen. Oppinut arvostamaan omaa kehoani, jopa kaikkia sen outouksia, ja etenkin sen terveyttä.
Huomasin yksi päivä, että en oikeastaan haluaisi vaihtaa ruumiinosiani enää pois. En olisi enää minä, jos mun säälittävä tynkänenäni tekisi yhtäkkiä pinokkiot. Hyväksyn mukisematta sen, että rintakehästäni ei koskaan tule melonitarhaa, eivätkä jamaikalainen_pikajuoksija -mallia olevat koipeni koskaan muutu cocktailtikku -mallisiksi, ei sitten millään. Vaikka ne cocktailversiot kuinka olisivat kuuminta kuumaa. Mun pitää vain auttaa jamaikalaiset pikajuoksijat takaisin muotiin, eh?
Sitäpaitsi, ihminen on paljon muuta kuin tietynlaiset kasvot, hiukset tai iho. Onnellisuuden ei pitäisi riippua ulkonäöstä (silloinhan onnellisuuden pitäisi olla "kauniiden" ihmisten etuoikeus?), eikä ulkonäön pitäisi määritellä persoonaa.
Tämän postauksen voisi lopettaa kahteen ajatuksia herättävään lausahdukseen eräältä viisaalta mieheltä nimeltä Clive Staples Lewis. Miettikääs niitä:
You don't have a soul. You are a soul; you have a body.
ja
Don't let your happiness depend on something you may lose.
Pus <3
Asiaa Ansku!!!!! <3
VastaaPoistaTää on niin yliveto tää sun blogi!! <3 ihan superhyperhyvä postaus tää!! =))
VastaaPoista