Viidakon Irmeli

Still alive!

Jotta positiivisuus ei jäisi vaan siihen facebookissa pyörineeseen kaikkien rakastamaan kiitollisuushaasteeseen, tässä lisää mukavia asioita.

-Hullut päivät! Löysin kaikkea mitä ei pitänyt löytää (Bridget Jonesin,  irtokarkkeja, tuplasuklaamuffinin…) ja jotain mitä piti (euron mausteet! tandoori ja garam masala)

-Viikko sitten käväisin kotona ja näin mahtavia ystäviäni illallisen merkeissä. Syötiin Rikalassa, ja mun lautaseltani löytyi mahdollisesti parasta riistasalaattia ikinä – hirvien ja porojen maallisten tomumajojen maku on joko a)  kehittynyt parempaan suuntaan tai sitten b) olen vain tullut ...vanhaksi? Nyt jo?  Jälkkäriksi nautittiin Irish Coffeeta.

-Samaisena viikonloppuna elvytin rakkauteni puihin ja saatoin aiheuttaa yleistä hämmennystä satunnaisille lenkkeilijöille viettämällä osan sunnuntaisesta aamupäivästä puussa.

-Päätin myöskin viikko sitten alkaa taaaaaaas kerran elää vähän terveellisemmin. Huomasin että noin 99,9% ruokavaliostani koostuikin yhtäkkiä niistä kammoamistani viljoista. Monipuolisuus on hukassa. Positiivista on se, että vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani sain väännettyä ihan oikeaa ruokaa – jauhelihakeittoa. Tosin soijarouheesta. Ja tosin söin samaa keittoa sitten maanantaista perjantaihin.  Monipuolisuus on siis kumminkin edelleen ehkä vähän hakusessa (mutta väittäisin että jauhsoijakeitto on joka tapauksessa nuudeleita terveellisempää).

-Edelliseen liittyen, olen jo löytänyt kokonaista kaksi vihreää teetä joita voin juoda irvistelemättä. (Kumpikaan ei kyllä välttämättä menisi ihan virallisesta vihreästä teestä…?!) Toinen on Liptonin Strawberry Cupcake (nimi on niin ihana että ei siitä voi olla pitämättä), toinen on Indiskasta ostettu mangotee. Nam.  Toivottavasti vihreä tee laittaa mun aivoni pelaamaan niin että selviän maanantaista…

-Positiivista on myös se, että minulla on tässä kokonaista kaksi päivää aikaa sisäistää 200 sivua yleistä kielitiedettä. Tämä paperista ja musteesta kokoon puristettu timantti (Yleinen kielitiede) on juuri yhtä kuiva kuin miltä se kuulostaa, joten olen jo ottanut ylös viimeisen takarajan uusintatenttiin ilmoittautumiselle.. hehheh.  Mutta toisaalta kunhan tästä on selvitty, pääsen kokonaiseksi viikoksi susirajan taakse juoksemaan vapaana kuin mikäkin pieni hirvi, omieni joukossa. Can’t wait.

-Off topic positiivisuus: pikkujoulukomitean edelliseassä kokoontumisessa Memphiksessä soi The Kooks – Seaside. Parhautta. Pieni asia mutta pelasti koko päivän :)

Ja lopuksi, uhrataanko pieni hetki Brendan Fraserin ja Johnny Cleggin arvostamiselle?

Ensiksi mainittu näytteli parasta tarzania yhdessä lapsuuden suosikkielokuvistani (oi kyllä, Viidakon Ykä on kyseessä) ja toinen herra taas antoi samalle elokuvalle niin hyvän kappaleen, että sitä kuunnellessa ei voi olla hymyilemättä. Koita vaikka.

Kokeilemaan pääsee sujuvasti tästä. 

One day I looked up and there you were,
like a simple question looking for an answer.
Now I am the whale listening to some inner call,
swimming blindly to throw myself upon your shore.

What if I don't find you when I have landed?
Will you leave me here to die on your shore stranded?

I think I know why the dog howls at the moon.
I think I know why the dog howls at the moon.

I sing dela, dela ngyanya dela
When I'm with you.
Dela, sondela mama sondela, I burn for you.

.

.

.

.

.... Kuin loistava?

Pus <3