s a k s a

                  Varaslähtö kevääseen - Ulm

Vau. Että mä nautin saksalaisesta elämästä. Ja ihailen niitä lederhoseneita & muhkeita viiksiä. Koska olen vieläkin henkisesti jossain Itämeren tuolla puolen, saatte tänne blogiin saksasepustuksen. Haluatte tai ette.


Matkustin siis äipän kanssa rakkaan tuttavaperheen luokse Ulmiin viettämään pääsiäistä.
   
 [Ulm on n. 100 000+ asukkaan kaupunki, joka sijaitsee Baden-Württembergin osavaltiossa etelä-            saksassa. Kaupungilla on kaksi ylpeydenaihetta: maailman korkein (161,5m) kirkontorni sekä erikoinen  ukkeli nimeltä Albert Einstein. Hän tosin muutti Ulmista pois jo pikkulapsena..]

Lento (Helsinki-München) lähti lauantaiaamuna, ja perillä Ulmissa oltiin jo niin aikaisin...että kerettiin uppoutua mun inhokkipuuhaani - shoppailuun. Kumma kyllä, saksalainen ilmanlaatu tms sekoitti mun pääni niin, että onnistuin jopa lähes nauttimaan shoppailusta. Löysin kaipaamani kevätkengät. Jee.

Shoppailun jälkeen tehtiin rentouttava iltalenkki kauniin keväisissä maisemissa (pitkin Illerin rantaa). Ihanaa, eks vaan?!

Because I'm Happy

Tällanen nätti neiti oli lenkkiseurana

Rakastan.

         Vietin Ulmissa lokakuun, ja oli mahtavaa palata samoille lenkkipoluille, samassa seurassa.

Lenkkipolkujen varsille on laitettu opastuskylttejä - tämä viittoo tietä pienelle kappelille metsän siimeksessä.

        
                 ...Ja taas saatiin ripaus anskujuttuja sekaan - eli kuva-arvoitus:

                     Alla olevassa kuvassa on jokin pahasti pielessä. Keksitkö mikä?

Vielä viimeinen kuva ennen lenkin jatkamista.

Eli: Päätimme poiketa kappelilla sytyttämässä kynttilät ja ihailemassa tota..öh...onko sen nimi alttari?? No sitä kumminkin. Kynttilän sytyttäminen maksaa muistaakseni 50snt ja rahat käytetään kappelin kunnossapitoon.

Joko arvasit?

Laskin kukkaroni penkille. Tiesin sen olevan hieman riski teko (ottaen huomioon lyhytaikaisen muistini laadun), mutta... En vaan jaksanut laittaa kukkaroa suoraan laukkuun (virhe). Kynttilän sytytettyäni otin vielä muutamat kuvat kappelista ja lähdin.

Siitä lähtien olen ollut pankkikorttia ja ajokorttia köyhempi. Hups. Siinä se kukkaro nököttää joka kuvassa, täysin näkyvillä. Olisinpa vaan huomannut sen katoamisen saman päivän aikana.

Mutta eipä murehdita sitä, vaan hypätään seuraavaan päivään. Pääsiäispupu oli käynyt kylässä yön aikana.

..Ja siitä muuten lähti käyntiin sellainen suklaan (omnomnom) mässytys, että nyt salaatti maistuu taas vähän aikaa. Jospa kaali ja pakasteporkkanat jynssäisivät tän kalvavan suklaamorkkiksen pois mun ruoansulatuselinten pinnasta? 

Ja kuten kaikki kunnon saksalaiset, myös me suuntasimme juhlapyhien kunniaksi reissuun.

Ajoimme n. 25km päässä sijaitsevan lähteen luokse, joka on kuuluisa kauniin sinisestä väristään..

               ...ja tarpeeksi lähdettä pällisteltyämme patikoimme läheisille raunioille

 

Raunioille sai patikoida mäkeä ylös hyvän aikaa,
mutta ei haitannut sitten yhtään. Sää oli kaunis...ja sai
vähän anteeksi suklaaövereitä.

Maisemat raunioilta - kuvassa näkyvän kirkon luota lähdettiin

                   



     Oonko muuten ainoa, jolle tulee Muumit (mitäh?!) mieleen tällasista lehtimetsistä:

  

                                                                               ????
                                                                   
  Takaisin ihmisten ilmoille selviydyttyäni hemmottelin masuani kunnon saksalaiseen tyyliin:

(Gold Ochsen on Ulmilainen vanha olut)

En oluen mausta tykkää oikeastaan yhtään, mutta en toisaalta tykkää kahvistakaan. Kyllä Saksassa vaan on olutta juotava!

     Samana iltana ehdimme vielä pääsiäiskirkkoon - elämäni ensimmäinen anglikaaninen jumalanpalvelus. Ei se kyllä kauheasti luterilaisesta eronnut, joten suurempia yllätyksiä ei tullut.

Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan kohti Überlingenin kaupunkia ja uusia seikkailuja.

Satamasta ostimme liput pieneen paattiin, ja matka jatkui vettä pitkin kohti Mainauta.

Mainau on pieni (Bernadotte-suvun omistama) saari Bodenjärvellä. Se on tunnettu erityisesti istutuksistaan - kukkia, puita ja pensaita löytyi jokaiseen makuun. Uskomaton paikka. mutta ei, sitä ruotsin prinssiä ei vaan löytyny vaikka kuinka etsi..murrrr

Mainaussa pyöri myös orkideanäyttely...ei olisi pitänyt mennä :D (oikeestaan taisi olla ihan hyvä juttu se pankkikortin hukkuminen....)

haluanhaluanhaluanhaluanhaluan

              ...Ja kaiken sen kuluttavan -ja kovaäänisen- ihastelun jälkeen tarvittiin taas eväitä.

Tästä ei ilmeisesti enää voi saksalaisemmaksi lounastaminen mennä: makkaraa, ranskalaisia, perunasalaattia ja olutta

     
  Lisäksi käväistiin perhostarhassa, mutta perhoset olivat liian nopeita mun kameralleni :)

Sitten jo suunnattiin takaisin Ulmiin. Niin teki moni muukin (---> ruuhkaa). Perillä Ulmissa ei enää jaksettu tehdä muuta kuin lenkittää Happy nopsaan. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.

Tiistaina juhlimme nuoremman "saksasiskoni" syntymäpäiviä. Lähdimme kaupungille -löytötavaratoimiston kautta- ja raahasimme urheiluhaluttoman päivänsankarin Münsteriin (768 porrasta - ei mikään pikkujuttu)....ja sitten jäätelölle (huomattavasti miellyttävämpi aktiviteetti meille kaikille). Vaikka jalat huusivatkin hoosiannaa tämän reippailun jälkeen, olivat maisemat tornin huipulla ehdottomasti vaivan arvoiset.

Aika järkäle!

Kaupunkia tarkkaillaan..

Kaiken kiipeämisen jälkeen Ulm näyttää, noh, Ulmin pienoismallilta

                    Aikaa jäi vielä pikaiselle shoppauskierrokselle, ja sitten hypättiinkin jo junaan.
                            Junassa nukuttiin ja syötiin ihania eväitä (ISO kiitos niistä!)
                               ...Aivan liian pian löysin itseni Helsingin yöstä.

Pääsiäisestä 2014 jäi onnellinen ja kiitollinen fiilis. Uusia tuttavuuksia, uusia makuja, hajuja, paikkoja. Kiloja.


Ei kukkaroa, ei pankkikorttia, ei ajokorttia. Ei ruotsin prinssiä. Mutta väliäkö niillä, mulla on jotain paljon tärkeämpää.

                                                Mulla on ystäviä.

Ystävyys ei katso ikää, kansalaisuutta tai maiden rajoja. Se vaan on.


 <3