Me vietimme silloin useita päiviä niin. Istuimme vain hiljaa käsikkäin. Ei meillä ollut enää sanoja. Vihollinen oli jo varastanut ne. Mutta emme me sanoja tarvinneetkaan.
Sinä iltapäivänä silitin kättäsi sinun nukkuessasi. Se käsi oli niin tuttu. Sinä teit aina minun kanssani punakorvaisia kivihiiriä ja käpylehmiä. Minä pelkäsin, että jonain päivänä unohtaisin ne syvät uurteet peukalonkynsissäsi.
Sinä halusit vessaan, ymmärsin. Mutta Vihollinen oli jo varastanut muistisi. Joten ohjasin sinut oikeaan suuntaan, ja kävelin hiljaa vierelläsi. Istuin rappusille odottamaan ja rukoilin taivasta ettet tarvitsisi apua. Anelin ja vihasin itseäni heikkouteni tähden. Mutta ei minun olisi tarvinnut pelätä. Olet aina ollut selviytyjä.
Kävellessämme takaisin keittiöön, loit minuun kiitollisen katseen syvänsinisillä silmilläsi ja hymyilit. Minä ymmärsin ja hymyilin takaisin:
Minäkin rakastan sinua.
Hiljaa istuimme alas, ja otin taas hauraan kätesi omaani. Puristit kättäni hellästi ja suljit uudelleen silmäsi. Aika kului hiljaisuudessa hitaasti. Kunnes tunsin nykäyksen kädessäni. Sitten se alkoi, pikkuhiljaa. Satunnaiset, heikot nykäykset muuttuivat rytmikkäiksi ja vaativiksi. Sydämessäni tiesin.
Enkä minä enää koskaan nähnyt silmiäsi.
Enkä minä koskaan lakkaa kaipaamasta käsiäsi.
And my father and all of my family
rise from their seats to sing hallelujah
And my mother and all of my family
rise from their seats to sing hallelujah
And my brother and all of my family
rise from their seats to sing hallelujah
Ed Sheeran - Afire love
Pus<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti