Kurkiaura

Tämä päivä on ennestään tuttu. Kaksi vuotta sitten, aivan kuin tänään, omenat punastelivat kotipihassa kilpaa. Kurkiaura toisensa perään lensi kotitalon yli huutaen hyvästejään. Mutta jokin oli muuttunut. Sinä et ollut kotona.

 Jostain syystä kurkiaurat liikuttivat sinua. Se, miten ne lähtivät niin kauas - ainoastaan voidakseen taas palata. Miksi, minä ihmettelin. En koskaan ääneen. Nyt minun on itse otettava selvää, tai tyydyttävä tietämättömyyteen. 

Tänään kurjet ovat taas matkalla. Ja pieni osa minusta ymmärsi. Minun on sinua ikävä. 

Pus <3