tiistai 9. syyskuuta 2014

Through the years (we all will be together)

Helsinginterveiset! Blogissa on ollut hiljaista, mutta tänään se viimein rikkoontuu (jihuu!). Syy yhtäkkiselle bloggausinnostukselle on se, että jätin koulun tänään välistä...ja siitä se sitten lähti.

Ennen kuin kukaan alkaa huolestumaan opiskelumotivaationi yllättävästä katoamisesta vain kahden viikon opiskelun jälkeen, niin no, ei se minnekkään ole oikeasti kadonnut. Satuin vain tänään nousemaan hyvin väärällä jalalla, ja sitten herättämään kämppikseni Empun naisellisesti romahtamalla keittiön lattialle (vieden tietenkin mukanani syvyyksiin kilon jogurttipurkin ja emalisen aamumukini. Kolinaa?). En tiedä kumpi hämmästyi enemmän. Olen kyllä aina halunnut hallita sen 'ah, minua heikottaa' romahtamisen, eihän nainen ole nainen jos ei siihen pysty?! Achievement unlocked.  Tästä kokemuksesta jäi kuitenkin sellainen hedari että koin turvallisimmaksi vaihtoehdoksi välttää kaduilla hortoilemista.

Aamupäivä :)

Päivän ohjelmassa piti olla lukua, lukua, lukua ja lukua - ja niin olikin, kunnes noin kolmen maissa herpaannuin täysin. Kokkailin tattirisottoa (koska eilen söin paseerattua tomaattia ja papuja, jee) ja päätin yllättää kämppiksen omenapaistoksella (siitä tuli pahaa). En vain ottanut huomioon, että veitsien taso täällä on hieman eri kuin armaassa synnyinkodossani, ja taisin tästä johtuen maustaa omppuherkkuni ihmisperäisillä ainesosilla. Sshh..ei kerrota kämppikselle ;) Se ehkä selittääkin kummallisen maun..?


Kokkailtuani olin käyttänyt noin 99% asunnostamme löytyvistä astioista, mutta keittiöinspiraatio pääsi harmillisesti romahtamaan ennen loppusiivousta. Tämä myös selittää sen, miksi parhaillaan kirjoittaessani syön tattirisottoa mukista kakkulapiolla. Reilukerho ei kokoonnu täällä.

Jotain muuta hauskaa piti kuitenkin vielä keksiä. Sain eilen iskän vanhan läppärin käyttööni, ja täältä sitä hauskaa löytyy jos jostakin - vanhojen kuvien muodossa. Niitä katsellessa saa välillä hymyillä mukaville muistoille... mutta useimmin pyyhkiä häpeän karvaita hikikarpaloita otsalta. Päätin koota joitain otoksia tänne. Koittakaa kestää. Tässä niitä tulee:

(Vaikka tarkoitus oli etsiä niitä hauskoja kuvia, saatan taaaaas päätyä lue: lähes varmasti päädyn maalaiselämän fiilistelyyn. Ja Ressikuviin. Sori, can't help it'*)

Vanhin löytämäni kuva on tosi spesiaali: tapaan elämäni miehen aka Ressin aivan ensimmäistä kertaa!
Ressi tietty mun sylissä.
Sitten löysin kuvan, joka summaa oikeen loistavasti mun ajatusmaailmaa 13-kesäisenä. Kuten useimmat mukelot, aloin tulla tietoiseksi itsestäni, ja miettiä ulkonäköäni. En kuitenkaan tiennyt mitä sille ulkonäölle voisi tehdä, vaan päädyin piiloutumaan hiusten taakse ja näytin joka ikisessä kuvassa, noh, tältä:




Samaan vuoteen sijoittuneesta goottikaudesta ei onneksi ole jäänyt todisteita.


 Iso osa löytämistäni kuvista liittyy jollain tapaa yliaktiiviseen luonnossa tapahtuvaan sinkoilemiseen. (Mitä mä sanoiiin..*) Meillä kun ei tunneta välimuotoja: joko ollaan överireippaita tai aivan pohjamudissa uiskentelevia lapamatoisia lahnoja. Kesällä 2007 mökkeili tällaisen näköistä sakkia ;D



 






voi hyvää päivää!





Ollaan me muuten aika tavallisen pikkusina menty keskenämme ympäri järveä ilman pelastusliivejä tai muita turhakkeita.. :DD




..Ja tietenkin Ressi-mies on nuoresta asti ollut mukana reippailemassa. Tässä 3-v komistus.




Nyt pois mökiltä:

13-v kaverukset <3



Ressi 4-v
 ...Ja nämä koska oon ehdottomasti yksi suomen suurimpia pupuaddikteja, joka elää ja hengittää näitä karvapalloja:

Nala reffeillä


Nala :)

Kentsu nauttii syksystä :)

...Ja Kentsun vauva Hope nauttii syksystä ;)


Niin, oonhan jo 14-vuotiaana ollut muodin ehdoton edelläkävijä. (häpeän)


Ja kuten olen aiemmissa postauksissa valittanut maininnut, meillä ei voi tehdä mitään ilman traditioita. Pääsiäisen traditio on (taas kerran) mökki- ja kalastuspainotteinen. 


Ja tässä demonstroidaan pilkkimistä keväthangen haperruttamilla superluotettavilla jäillä:





Pappa :)


Tuonne pitäisi päästä.




Yksi jäi rannalle ruikuttamaan. 


 14-vuotiaana en enää peittänyt koko kasvojani pitkähköllä liimaletillä. Päin vastoin, leikkasin hiukset lyhyeksi ja *huoh* otin kamerat täyteen ilmeisen peikkoteemaisia arkiselfieitä (before it was cool -> hipsteriys, täältä tullaan!)




Sienimettään menossa ja sen oon näkönenkin!
Serkut olleet joskus niiiin pieniä <3


..niin puhuinko peikoista. 



Näihin aikoihin Ressin turkki oli aikalailla pisimmillään :)




                                Ja sitten hypätäänkin jo täysi-ikäisyyden kynnykselle :)


Med Rebe :)

...Niin ne pienet kasvaa :)


Kavereitten kanssa kokeiltiin kerran jopa lautailu-uraa. Jäi haaveeksi.


:)) Wanhojakin on tanssittu - siitä huolimatta että mulla on vähintään kaksi vasenta jalkaa..

Tässä loppuun vielä kuva talvisesta Kirkkojärvestä. Koska <3 (Torstaina landelle!! Jea)



Pus <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti