Lunta ja vettä, loputonta harmautta. Surua.
Muutaman viikon keväinen aurinkojeejee villitys katkesi kuin seinään.
Mutta ei auta muu kuin uskoa, että aurinko ja ilo vielä ilmestyvät jostain pilvien takaa.
Siksipä aion (taas kerran) etsiä asioitten hyvät puolet ja kiinnittää huomioni niihin. Laskea siunaukseni, niinhän se sanonta kolmannella kotimaisella menee.
Pitkän talven jälkeen ehkä paras piristäjä on vihreä väri.
Normaalisti tähän aikaan landella mulla olis jo useampi sata purkkia täynnä terhakoita taimia, ja kuuntelisin aamusta iltaan biisiä Joka maataan viljelee sormet mullasta mustina.
(Se biisi on aiheuttanu kotona lukemattomia kinoja pikkuveljen kanssa - ilmesesti kaikki ei ihan ymmärrä sen hienoutta yhtä hyvin ku mä...)
Helsingissä koitan kuitenkin pitää multasormeni kurissa - joten tänä vuonna ei syödä AnskuTomaatteja, niisk.
Olen kuitenkin onnistuneesti hamstrannut ympärilleni vihreyttä muilla tavoin. Suurimmaksi osaksi lähikaupan heviosastolta. Hyvästi siis makarooni ja tervetuloa salaatit. Ja vihersmoothiet.
 |
| Anna-Ananas :D |
 |
| kröhöm siellä alla ON salaattia, lupaan. |
Surullisiin juttuihin liittyen, oon tullu siihen tulokseen että elämä on liian lyhyt ja arvokas tuhlattavaksi. Mulla on ollu ihan hulluja pelkoja (esimerkiks julkisten vessojen pelko, joka rajottaa elämää yllättävän paljon :D) ja oon antanu niille ite liikaa valtaa. En halua olla koko elämääni epävarma ihan tyhmistä asioista. Joten,
kun kävin hulluilla päivillä, otin härkää sarvista ja kohtasin kokonaista kaksi pelkoa.
1) Ostin farkkutakin, koska teki mieli.
Vaikka oon välttäny niitä kun ruttoa koska mun mielestä ne..umm.. ei sovi mun vartalonmalliin. Ihan sama jos leventää, antaa mennä.
2) Ostin
En oo syöny niitä ku kerran elämässäni, Intiassa junassa matkalla lentokoneeseen. Ne oli hyviä, mut pienet traumat niistä jäi (nimenomaan samosat sai mut voittamaan julkisten vessojen kammon...mut se on toinen tarina se).
Kaks traumaa selätettynä, kaikki on mahdollista, ehkä seuraavaks opettelen syömään äyriäisiä tai tykkäämään hämähäkeistä tai jotain muuta yhtä villiä. Kuka tietää?!
 |
| Kasvissamosa |
Ja tänään palkitsin itteni tästä menestyksestä mango-banaani nice creamilla! Nam!
Loppukevennykseksi tilannekuva viikonlopun leivontasessiosta. Koitin löytää sopivan kokoisen astian kakun paistamiseen, ja kyllä, laskin noitten pinta-alat (oli ensin hiukka vaikeuksia muistaa ympyrän pinta-alan kaava.......). Siinä hetken laskettuani huomasin että hupsista, nehän on sisäkkäin. Nooh, ei aina voi olla viksu.
 |
| Matikka oli L. Tosin lyhyt, niinku näkyy. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti