Mitä kuuluu?

Juhannus oli ja meni. Tarkoitus oli tehdä oikeen kunnollinen juhannuspostaus täynnä iloisen aurinkoisia kuvia, mutta kun.... Ei aurinkoa. (Iloa kylläkin löytyi, kuten aina.) Joten tässä ihan pikkuinen kuvapläjäys.

Juhannusruusu jaksoi kukkia :)

Taustatietona sen verran, että juhannusperinteenä meillä on ollut sukulaisten kanssa ahtautuminen pieneen punaiseen mökkiin kirkasvetisen järven rannalle. Ei sisävessaa, keittiön hanasta tulee järvivettä. Uutuutena on ihan oikea suihku, tosin siitä saa sähköiskuja.. ;) Pappa koko komeuden on harrastusmielessä pystyttänyt - ja voisin sanoa, että kaikki parhaat muistoni ovat juurikin tuolta mökiltä. Mökkeilyn lisäksi käväisin kahtena päivänä Keuruulla Isossa Kirjassa. Oli todella mukavaa nähdä kavereita, ja olivatpa sukulaisetkin harvinaisen hyvin edustettuina..  :)

Mulla on taitava pappa :) (Huom, kaikki tämä on saatu aikaan hoitajan koulutuksella)

Normaalisti vietän ison osan mökkiajasta veneillen tai meloen - ja nauttien hiljaisuudesta. Kyllä, uskokaa tai älkää, jopa minä nautin hiljaisuudesta. Yllättävän paljon.

 Nyt tuuli ja sade estivät mun treffini Ahdin kanssa. En mä hänestä niiiin paljon pidä, vaikka aikamoinen saukko hylje joskus olenkin :)

Lähes toimiva lokkien karkottaja?

                                Korvasin sitten soutelun rauhallisilla kävelyillä hiekkateitä pitkin.

Kukkia

Oottekos muuten törmänneet uutisiin huonosta mustikkavuodesta? Toivoin mielessäni että ne kurjat ennustukset olisivat vain jotain harjoittelijatasoisen sammakkoprofessorin pessimistisiä hourailuja, mutta... Kyllä minunkin on taivuttava uskomaan, että mustikoilla ei kesällä 2014 ylenmäärin herkutella.

Onhan se tosin aivan ymmärrettävää - mustikka on pohjoisten alueiden kasvi ja tarvitsee lunta suojaksi sekä kastelemaan varvut keväällä. Tai näin minä sen ainakin ymmärsin. Puolukka puolestaan kestää kuivuutta paremmin, ja puolukkavuodesta näyttää tulevan hyvä. Jes, pääsen sittenkin marjastamaan!

Puolukka kukkii täydellä teholla...

....kun taas kaikki mustikanvarvut eivät selvinneet talvesta elossa, kukkimisesta puhumattakaan.

Tervetuloa vaan marjastajaseuraksi mulle loppukesästä. Ressi näyttää hajottaneen takajalkansa, joten ei siitä ressukasta taida enää maastomakkaraksi olla :(

Ruoka on katettu  pyöreälle, vihreälle pöydälle:)

Olen löytänyt itselleni uuden huvin - mökkikirjojen selailun. Se on todella huippupuuhaa, ja kalajuttuja taitaa löytyä ihan 70-luvulta asti :) Sukulaiset ja ystävät (jotka nyt jo kasvattavat omia lapsiaan) ovat sinne taaperoikäisinä piirrelleet avantouintejaan ja kuvailleet milloin minkäkin tavaran salaperäistä katoamista tai löytymistä. Toiset kirjoittavat rakkausrunoja, joita toiset taas heti perään parodioivat mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla.

Täältä löytyy aarteita

Nuori runoilija Anniina 8v ei päässyt muurahaispesän ohi.

 Menneisiin vuosiin voi palata toisellakin tavalla. Mökin kaappi on täynnä vanhoja klassikoita, jotka on ajettu maanpakoon uusien dvd-versioiden tieltä. Näissä on ihan oma tunnelmansa. (Etenkin leijonakuninkaassa, johon on keskelle laulua nauhoitettu pätkä lumisadetta ja uutisia.)

Mutta kääk nyt pitänee kiirehtiä hakemaan jotain hyvää uunista. Salaista herkkua. Siitä on kyllä tulossa blogiin juttua.... luullakseni kohta. Tämä kirjoittelu nimittäin meinaa hieman kärsiä töistä. Tykkään toki tienaamisesta  työskentelystä todella paljon, mutta aivoilla on vielä vähän totuttelua noihin 4:30 herätyksiin. Noh, pikkuhiljaa :)

Pus <3