Pupu re(i)ssaa ja muuta mukavaa

Vein eilen Willoughbyn näytille lapsuudenkotiinsa. Voi pojat kun oli kaunis päivä!

Willoughbyn toivottivat tervetulleeksi lammas, vuohi, koira ja lauma kanoja. Sitten kiikutin sen viettämään päiväänsä ruhtinaallisen tilavaan karsinaan äiti- ja isäpupun naapuriin.

 Sanokaa mua tärähtäneeksi, mutta olen aivan varma että Willoughby tiesi olevansa kotona. Näin ensimmäistä kertaa ikinä sen tekevän kunnon korkeita iloloikkia - mikä onkin hassu näky kun ottaa huomioon herran ennätyksellisen heikot motoriset taidot. Sitä ei pelottanut ollenkaan oven alta kurkkiva utelias koira, vaikka Ressiä se ei siedä ollenkaan. Lisäksi se haisteli jatkuvasti seiniä - etenkin sitä, minkä takana rakas Mamma huilaili <3

 Ahdoin Willoughbylle vielä viimeistä kertaa vanhat Kenni-vainaan valjaat päälle, nyt ne eivät enää mahdu. Kävelytuokio muuttui pian paniikkikohtaustuokioksi - kuten ennenkin - mutta hei kyllä se tästä vielä lähtee sujumaan.

Tässä muutama kuva Willoughbyn seikkailureissulta :)

Hei!

Ollaanko me tavattu?

Kaiken tutkimisen/kaivamisen/remuamisen jälkeen väsytti

Takaisin kotiin päästyään Willoughby meni heti lepäämään, ja levossa sillä on koko tämäkin päivä mennyt. Hyvä vaan, ettei tarvi jatkuvasti miettiä sille tekemistä ;)

 [Jotkut varovat kanien rasittamista niiden sydärialttiuden takia - mutta jos ihan nyt maalaisjärjellä ajatellaan, niin eläimet kumminkin pyrkivät aina eloonjäämiseen eivätkä siis etsi mitään "tekosyitä" kuolemiseen. Kyllä kaniakin uskaltaa rasittaa yllättävän paljon, mutta rasituksen ei pitäisi olla jatkuvaa. Silloin joutuu se pumppu ihan oikeasti koville.]

Tänään olen hyödyntänyt puutarhatöissä sen ajan, mikä Willoughbyn paapomisesta jäi yli. Meillä on pihan perällä pieni kasvimaa, joka on ollut kesannolla mun laiskuuttani viljelemättä. Nyt väkersin kasvimaan nurkkaan pikkuriikkisen aitauksen, johon teen omia kokeilujani. (Tomaatti/paprika avomaalla yms).

Lupaan että tää näyttää paremmalta parin viikon päästä ;)

Mun oli vaan aivan pakko, koska näin  yöllä unta että keräsin pieniä porkkanoita kasvimaalta*  :)

Kyllä oli aikakin tehdä jotain kukkasten kanssa - vaikka niin kehottelin muita viherpeukalointiin täällä blogissa, on omat vauvelit aivan retuperällä. Parina viime vuotena mulla on tähän aikaan ollut vähintään tomaateissa raakileita tulossa, nyt on vasta kukkiminen aloitettu.. Heikkoa :D

Tomaatti kukkii! Jee!

Mainittakoon tässä omakehuna myös se, että tomaatintaimet ovat saaneet alkunsa itse viime kesänä kasvattamistani siemenistä.

Ja jos tomaateissa ei vielä ole raakileista tietoa, niin jossain muualla on ;)

Plus Willoughbyn ikkunan näkymät ovat parantuneet huomattavasti, kiitos liljojen (?)

Kelpais mulle kanssa!

Lopuksi vielä muistutettakoon lukioita siitä, että blogi ei ole blogi ilman.....ruokakuvia. Ahdistuin ahmimistani kekseistä siinä määrin, että määräsin itseni parin viikon "ruokavalion monipuolestamiskuurille" - eli arki ojennukseen, ei kukaan elä pelkillä kekseillä ja lihapullilla! Tässä tämän päivän aterioita :)

Hyvää

Superhyvää

Tuleeko nälkä?




*

Omalta maalta joskus 2011 :)

Pus <3