tiistai 3. kesäkuuta 2014

Gaudeamus igitur - so let us rejoice

Hei!

Blogissa on ollut hiukkasen hiljaista - pahoittelut siitä. Kiirettä on pitänyt enemmän kuin koko vuotena, hehheh.. (Tossa eilen mietiskelin itsekseni ikätovereitani: Useimmat opiskelevat ja/tai käyvät töissä, monet seurustelevat, yhä suurempi osa asuu omillaan, muutama suunnittelee häitä ja murto-osa hankkii omia penskoja. Ja sitten on minä, minäpä rakennan pahvilaatikoista Nalle Puh -maailmaa. Niin.)

Mutta mitä kiireitä?

 Jyväskylän pääsykoe ja sitä edeltänyt + seurannut "harmillinen" jumittaminen mökillä kera isovanhempien, jäätelön, hömppälehtien ja ensimmäisten helteiden. 

Helsingin pääsykoe, aka miniloma. Vuodatin sydänvereni ilmeisesti hieman turhankin täydellisesti Jyväskylän koepaperille, kun Helsingissä oli aivan hälläväliä meininki päällä :D Valmistauduin koetilanteeseen henkisesti mm shoppailemalla, mansikoita napostelemalla, turistinähtävyyksiä katselemalla, sekä mielenkiintoisia ihmisiä tapaamalla. Eli bangladeshilaisia turisteja ja helsinkiläisiä puistojuoppoja. Hyvin tultiin toimeen keskenämme!

Siivoaminen ja yleinen älytön ressaaminen + huonotuulisuus ---> selvästi oli siis juhlat tuloillaan. Siis kyllä, sikälimikäli et vielä tiennyt: syyttömien puolustaja, heikkojen suojelija-- ja muutenkin mukiinmenevä  homo universalis pikkuveljeni pääsi ylioppilaaksi! Tai joutui. Me muut ainakin jouduttiin, sen verran oli hermot kireellä tässä muutaman kuukauden viikon ajan. Ja mikä parasta, juhlat olivat kaksipäiväiset. Jee.
..No eivaan, jos totta puhutaan niin mulla oli aivan mahtihieno onnentäyteinen viikonloppu.

  Tässä vähän kertausta juhlista :) 

Lukiolta
Lauantai aloitettiin koululta. Joonas meni koululle etukäteen, me muut tultiin myöhässä myöhemmin.  Juhlan ohjelmat toimivat pääsylippuina, ja tottakai ne hävisivät kuin tuhka tuuleen juuri ennen lähtöä. Hirveessä hiessä juostiin rappusia ylös ja alas hetken aikaa, kunnes aikataulu ei kestänyt enää yhtään venyttämistä. Lukiolle päästiin ennätysajassa ja jouduttiin ihan takariviin istumaan. Mutta hei, siinä vaiheessa ketään ei enää kiinnostanut tarkistaa oliko meillä liput vai ei! ;) Kerrankin toilailu kannatti. Tosin odottamani gaudeamus igiturin harras veisaaminen ei oikein tahtonut ilman sanoja onnistua - sanallisen hortoilun (ja kaatuilunkin) puolelle meni. 



Kotona alettiin kantaa tavaraa pöytään ja odottaa vieraita. Eikä tarvinnut kauaa odotella, niin juhlat olivat täydessä vauhdissa. 


Viksu poika ja ylpeä isoisä - komiat pärjää aina, niinhän ne sanoo!
omnomnom ja sillee

iskän savustama maaaailman paras lohi!

äitin, tädin ja pappan tekemät kakut :)
Vilpolasta meinasi tulla turhankin vilpoinen ruokapaikka auringon antaessa odottaa itseään, mutta kyllä siellä onneksi lopulta jotenkin tarkeni syödä :)



vilpola styled by helsingin mummi 
Mukeloita varten vietiin vierashuoneeseen kaikkea pientä, mutta kyllä se herra Willoughby vaan vei kaikista puuhakirjoista (ihan oletetusti) voiton. 

B & E koeajamassa leikkihuonetta


Oli ruokaa, oli naurua, oli ruusuja ja onnittelukortteja - sekä yksi iloinen ylioppilas.

 Illalla ajoin vielä pikkuserkkuni juhliin Tammelaan. Siellä myöskin oli hyvä tunnelma - kauniita ihmisiä kauniissa ympäristössä, eikä varmasti kukaan muistanut arkisia huoliaan :) (Paitsi mua harmitti että en ottanut kameraa!) 

Ja niin meni ensimmäinen päivä. 

Toinen päivä alkoi tiskien selvittelyllä ja pöydän kunnostamisella. Musta tehtiin lihapullien paistaja. Tein laatutarkastuksia sen verran tiuhaan, että nyt maistuu salaatti taas muutaman viikon ajan.. Kerran jätin paistopisteen oman onnensa nojaan ja menin puuhailemaan omiani. Tuli sitten saatua niitä kuuluisia kokkareita. Keskittymisvaikeuksia, häh? No, en jätä uudestaan :) Ensimmäisten vieraitten tullessa olin vielä meikitön ja sukkahousuton, mutta pullat oli valmiita ajallaan :D

Sunnuntain kulku (ja ikäjakauma) oli hyvin erilainen kuin lauantain. Lapsia oli moninkertaisesti enemmän, ja Willoughby sai kaipaamaansa kesyttämisterapiaa sekä harjoitteli halipupuna olemista. (Tosi hyvin meni!) 

Kahvittelun jälkeen juhlaväki vaihtoi vaatteensa rennompiin ja suuntasi mökille uimaan, saunomaan, pelaamaan ja muuten vaan vaihtamaan kuulumisia. Jopa itse aurinko suvaitsi lämmittää juhlaväen päivää. 

Kauniita naisia

Etsi ylioppilas ;)
Tunnit kuluivat ja päivä vaihtui alkuiltaan ja iltaan - mutta peli ei katkennut, eikä aurinko lakannut paistamasta.




Mun osaltani juhlinta sai äkillisen päätöksen, kun muistin yhtäkkiä unohtaneeni hakea koiran koirahotellista - hups vaan. Siltä seisomalta hyppäsin autoon ja ajoin mussukkaani pelastamaan uikkarit päällä ja kengät vain puoliksi jaloissa (vai jalat kengissä? pahuksen vaikea suomi!). Onneksi hoitopaikassa ymmärrettiin, ja koira oli huippukondiksessa - lenkitettynä ja ruokittuna. Jes! 

Kotona jaksoin vain vaivoin raahautua sänkyyn. Mökillä sen sijaan jatkui makkaroitten ja lättyjen paistaminen -kera tarinoinnin- yöhön asti.

 Maanantaina juhlista muistutti väsymys, ruusukimput ja tiskivuori.

                             Paljon onnea kaikille uusille ylioppilaille, etenkin tuolle omalle! <3


PS. Jos mun turinointiini tulee taas hämäriä taukoja, niin huolestumisen sattuessa mun kuulumiset voi helpommin löytää instagramista nimellä vainanskujuttuja ;)

Pus <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti